
Rajavartiolaitoksen Dornier-valvontakone liukuu kulotuspaikan ohi. Ollaan melko lähellä valtakunnanrajaa Lappeenrannan lounaispuolella, ja alueen tiuha valvonta on läsnä arjessa.
Miehet kaasupullo putkirinkan kehikossa kävelevät tohottaja kourassaan valmiina muokkaamaan maisemaa. Tunnelma on odottava.
Kun Jari Lipiäinen Jaken Pölli oy:stä antaa luvan sytyttämiseen, maisema muuttuu hetkessä. Monta asiaa pitää kuitenkin olla järjestyksessä ennen sitä.
Säästöpuuryhmä ovat varsin nopeasti kiihkeän tuli-infernon syleilyssä.
Ennen rauhallisen unelias hakkuuaukko ja säästöpuuryhmä ovat varsin nopeasti kiihkeän tuli-infernon syleilyssä – mutta vain siten, kun kuin Lipiäinen haluaa.
”Korjuujätettä olisi voinut olla tasaisemmin”, hän toteaa. Se takaisi vielä yhtenäisemmän palamisen. Olosuhteiden pitää olla muutenkin sopivat.
Maastoa kulotetaan silloin, kun on metsäpalovaroitus, jotta se on riittävän kuivaa. Tuuli ei saa olla liian kova, eikä väärästä suunnasta.
Polttamista tarkkailee myös metsäasiantuntija Vesa Peräkasari Metsä Groupista.
”Tässä oli tyypillinen kirjanpainajatuhoalue. Alueelle jätetään kallioiselle harjanteelle varsin tukeva, monimuotoinen ja monilajinen säästöpuuryhmä.” Se on Peräkasarin mukaan nykykäytäntö säästöpuuryhmän osalta.
Alue poltetaan vastatuuleen. Myös maastonmuodoilla on vaikutusta tulen liikkeeseen, sillä rinne lisää paloon hormivaikutusta.
Huolellisesti perattu palokuja ja sen ulkopuolinen alue on kasteltu ennen polttamista. Sitä myös vartioidaan ja kastellaan polttamisen aikana.
Noin kolmen hehtaarin polttamiseen menee aikaa vain muutama tunti. Ennakkovalmistelujen ja jälkivartioinnin osuus on paljon suurempi.
Lipiäisen porukka palkitaan toki onnistuneella kulotuksella, mutta myös kunnon hernesopalla.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
