Osalle metsätiloista osakeyhtiöittäminen on kiinnostava vaihtoehto, vaikka oikeus metsävähennykseen menetetään

Metsäkiinteistöjen omistuspohjia on useita, ja lähes kaikkiin niihin kuuluu verotuksellinen metsävähennysoikeus. Mitä hyötyä siitä on ja millä edellytyksillä metsää kannattaa omistaa metsävähennysoikeudettoman osakeyhtiön kautta?

Metsävähennyksen keskeinen tarkoitus on tukea metsätilojen omistajanvaihdosta verohelpotuksella, sillä sen avulla metsänomistaja voi vähentää osan metsän hankintamenosta metsätalouden pääomatulojen verotuksessa.

Metsävähennyspohjaksi muodostuu 60 prosenttia metsäkiinteistön hankintahinnasta sivukuluineen. Muodostuvan metsävähennyksen käyttöön ovat oikeutettuja luonnollinen henkilö, kuolinpesä ja näiden muodostama verotusyhtymä sekä yhteisetuus eli tutummin yhteismetsä.

Suomessa on noin 570 000 yksityistä metsänomistajaa, kertoo Metsäkeskuksen ylläpitämä omistajatilasto. Yhden omistajan metsäala on keskimäärin 31,7 hehtaaria, joskin mediaaniala vain 9,7 hehtaaria.

26 miljoonan hehtaarin kokonaismetsäalasta yksityiset metsänomistajat omistavat noin 43 prosenttia. Muita suuria omistajia ovat valtio (34,7 prosenttia), yhtiöt (7,6 prosenttia) ja kuolinpesät (4,6 prosenttia). Muu metsäala jakautuu esimerkiksi kunnille, seurakunnille, rahastoille sekä erilaisille säätiöille.

Perinteisten omistajatahojen lisäksi metsästä kilpailevat vakaan tuoton johdosta myös erilaiset sijoitusrahastot. Yksittäisten metsäkiinteistöjen lisäksi sijoittajat ovat kiinnostuneet myös yhteismetsäosuuksista, joita Suomen 636 yhteismetsästä myydään vuosittain useita.

Yhteismetsäosuuksien yksityisomistajan on syytä tarkkailla yhteismetsän omistajapohjaa, sillä yhteismetsien osalta metsävähennysoikeutta rajattiin vuoden 2022 alusta voimaan tulleella tuloverolain muutoksella.

Tehdyn muutoksen taustalla on pyrkimys poistaa metsävähennysoikeus sellaisilta yhteismetsiltä, joiden osakaskunnan osuuksista verovuoden päättyessä alle puolet on luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien omistuksessa.

Perinteisten yksityiseen metsänomistamiseen pohjautuvien omistusmuotojen rinnalla myös yhtiöpohjainen metsänomistus nostaa vähitellen kiinnostustaan. Pääsääntöisesti yhtiöitettävä metsäomaisuus liittyy maatilakokonaisuuteen, mutta myös pelkkien metsätilojen yhtiöittäminen on lisääntynyt.

Osakeyhtiömuotoisessa metsänomistuksessa verokanta on 20 prosenttia silloin, kun metsätalouden tulos jätetään osakeyhtiöön. Mikäli osakeyhtiön omistaja nostaa metsätalouden tulosta osakeyhtiöstä omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä osinkona, nousee kokonaisverokanta vähintään 27,5 prosenttiin.

Erityisesti tilanteissa, joissa metsävähennyspohja on käytetty, voi pääomaverokannan ja osakeyhtiön maksaman yhteisöveron välinen ero puukauppatuloista kasvaa jopa 14 prosenttiin.

Pääomaverotusta alempi yhteisöverotus suosii osakeyhtiöpohjaista omistajuutta tilanteessa, jossa yrityksen saamaa tuloa jätetään sisään yhtiöön ja sijoitetaan edelleen tuottaviin kohteisiin.

Metsätalouden kannustejärjestelmää koskeva Metka-laki ohjaa metsätalouden tuet pääsääntöisesti yksityisille metsänomistajille. Poikkeuksena ovat osakeyhtiön omistuksessa olevat metsät silloin, kun yhtiön osakkeenomistajat ovat luonnollisia henkilöitä ja yhtiön päätoimialana on maa- tai metsätalous.

Osakeyhtiöpohjainen omistus toimii parhaiten laajentamishaluisille metsänomistajille, jotka aktiivisesti ostavat, jalostavat ja myyvät kiinteistöjä eteenpäin.

Myös pinta-alaltaan suuremmilla tiloilla, joiden omistus siirtyy seuraavalle sukupolvelle perinnön tai lahjoituksen kautta, voi osakeyhtiöpohjainen metsätalouden harjoittaminen olla harkinnanarvoinen vaihtoehto tilanteessa, jossa merkittävää metsävähennyspohjaa ei ole hyödynnettävissä.

Metsätalouden toiminnan yhtiöittämistä on tarkasteltava kuitenkin kokonaisuutena. Yhtiömuotoisen toiminnan ulkopuolelle rajatut metsävähennys, metsälahjavähennys, menovaraus sekä hankintatyön arvon vähennys kaventavat yhtiömuotoisen toiminnan veroetua merkittävästi.

Osana metsätalouden kymmenvuotissuunnitelmaa on hyvä pohtia myös erilaisten yhtiömuotojen tuomia mahdollisuuksia sekä riskejä, joita metsäomaisuuden hallinta tulevaisuudessa mahdollisesti sisältää.