Metsäkoneen ohjaimissa työskentely on Jenna Heinolle verenperintöä. Hän tutustui puutavaran kuljetukseen jo pienenä vaarinsa ja vanhempiensa perheyrityksessä. Kuva: Rami Marjamäki
Jenna pääsi haaveammattiinsa – kohokohtana karhuperheen tapaaminen
Urjalalaisella Jenna Heinolla puiden kanssa työskentely kulkee suvussa. Metsäkoneen ohjaksiin hän päätyi ammatinvaihdoksen kautta.Tilaajalle
Metsäkoneenkuljettaja Jenna Heino vaihtaa metsäkoneen kouran letkuja. Kuva: Rami MarjamäkiMärkä ja upottava maasto on hankalin keli metsäkoneenkuljettajalle. Alalla kuusi vuotta työskennellyt urjalalainen Jenna Heino, 37, sanoo meneillään olevan ajanjakson olevan haastavin.
”Kun on märkää ja upottavaa ennen maan jäätymistä, on kokonaisuutta mietittävä huolella parhaan ja kätevimmän työtuloksen saavuttamiseksi.”
Asiassa on tärkeä rooli yhteistyöllä.
”Pyrin juttelemaan parhaasta suunnitelmasta moton kuljettajan, metsäyhtiön sekä autonkuljettajan kanssa. Tämä sen vuoksi, että työketju sujuisi mahdollisimman yhtenäisenä. Joskus toki on tilanne, ettei puita yksinkertaisesti saada jonain hetkenä pois maastosta, mutta se on varsin harvinaista.”
Heino tutustui metsäalaan jo lapsuudessa ja nuoruudessa, sillä hänen vanhempansa ja vaarinsa työskentelivät perheen yrityksessä puutavaran kuljetuksen parissa.
”Olin usein mukana matkoilla. Reissut olivat aina todella mukavia, eniten kiehtoi työn vapaus. Tärkeässä roolissa olivat myös metsä ja luonto, olen lapsuudesta saakka viihtynyt metsässä ja sen rauhallisessa tunnelmassa.”
Metsäalan koulutus ei kuitenkaan vienyt Heinoa heti mennessään, hän opiskeli ensin kokiksi. Sen jälkeen työkokemusta kertyi neljän lapsen äidille niin kokin töistä kuin perhepäivähoidosta. Kolmikymppisenä hän päätti tehdä suunnan muutoksen.
”Oli aika toteuttaa pinnan alla kytenyt haave siirtyä metsäalalle. Päätöksessä vaikutti osaltaan juureni sekä kotoa saamani opit. Niinpä lähdin opiskelemaan metsäkoneenkuljettajaksi Gradiaan Jämsään.”
”Poikani suorittaa TET-jaksonsa ajokoneessani, mikä tuntuu mukavalta.” Jenna Heino
Heino valmistui vuonna 2018 työllistyen heti ajokoneenkuljettajaksi. Kolmen vuoden kuluttua hän vaihtoi nykyisen työnantajansa hämeenlinnalaisen Metsäkonepalvelu Oy:n palkkalistoille. Heino ei koe naisen olevan eriarvoisessa asemassa varsin miehisessä työympäristössä. Eniten ihmetystä on tullut metsänomistajilta.
”Monet ovat kysyneet, miten ja miksi olen lähtenyt metsäalalle, koska suurin osa työntekijöistä on miehiä. Kysymykset ovat kuitenkin olleet pääasiassa hyvin positiivisesti tehtyjä.”
Muutamia kertoja on rivien välistä ollut kuitenkin havaittavissa pientä ennakkoluuloa.
”Joskus olen saanut työn jälkeen palautetta, minkä mukaan työn jälki on yllättävän hyvä. En silti koe tätäkään mitenkään ikävässä mielessä sanotuksi. On myös aivan normaalia, että erityisesti varttuneemmat metsänomistajat eivät ole tottuneet näkemään naista metsäkoneen kuljettajana.”
”Yksi ikimuistoisimmista tapahtumista oli karhuperheen kohtaaminen.” Jenna Heino
Heinolta luonnistuvat tarvittaessa esimerkiksi ajokoneen hydrauliikkaletkujen vaihdot. Kokemus on ollut paras opettaja.
”Käytännön työ on opettanut eniten, hydrauliikkaletkujen vaihtoja ja muita vian paikannuksia on ollut toisinaan tehtävä maastossakin. Jos eteen tulee tilanne mihin tarvitsen neuvoa, onnistuu se puhelimitse muilta työntekijöiltä. Isommat korjaukset hoitavat toki huoltomiehet.”
Korjaustöitä on tehty niin helteessä kuin pakkasessa.
”Koneet kuormittuvat silloin eniten. Muistan esimerkiksi hetken, kun menin auttamaan lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa motokuskia hydrauliikkaletkun vaihdossa. Hommat onkin hoidettava kelistä riippumatta.”
Kokista perhepäivähoitajan työn kautta metsäkoneen kuljettajaksi. Jenna Heino on päätynyt haaveammattiinsa. Kuva: Rami MarjamäkiMetsätöissä on näkökenttään tullut myös monia eläimiä. Yksi ikimuistoisimmista oli karhuperheen kohtaaminen.
”Huomasin koneen hytistä emon pentujen kanssa noin sadan metrin päässä. Ne katselivat konetta kaikessa rauhassa todeten minut vaarattomaksi.”
”Ikimuistoinen oli myös hetki, kun susi ponkaisi parin metrin päässä koneesta lähistöllä olleen hirvenvasan perään. Susi sai vasan tuolloin kiinni.”
Työn parhaiksi puoliksi Heino listaa vapauden ja rauhallisuuden.
”Nautin saadessani tehdä töitä pitkälti omaan tahtiini. Metsässä työskentely on myös vastapainoa muulle elämälle, saan siellä olla omien ajatusteni kanssa. Suuntaan metsään myös lenkeillä juuri samoista syistä.”
Myös Heinon jälkikasvussa on havaittavissa kiinnostusta metsäalaan.
”Poikani suorittaa TET-jaksonsa ajokoneessani, mikä tuntuu mukavalta. Toivon tietenkin, että metsä olisi lapsilleni muutoinkin tärkeä ja mieluisa paikka, mutta he tekevät aikanaan omat valintansa ja ratkaisunsa.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
