Uusi yhtiö haalii maaseudulta vuokrasopimuksia sähköakuille ja latausasemille – sopimusluonnoksessa erikoisia ehtoja

Maanomistajilta ympäri Suomea on haalittu tontteja sähköakkujen konttivarastoille ja ajoneuvojen latausasemille. Asialla on ollut viime vuonna rekisteröity NWJ Fin Oy.

Yhtiö on jo solminut sopimuksia useiden maaseutukuntien kanssa. Vuokrasopimuksia on tehty mahdollisesti yksityistenkin kanssa.

Yhtiön esittämät sopimusehdot ovat varsin väljästi kirjoitettuja ja vuokralaiselle suosiollisia, kun taas maanomistajalle seuraa enimmäkseen vastuita.

MTK:n elinvoimajohtaja Leena Kristeri ei ota kantaa yksittäiseen sopimukseen, mutta toteaa yleisesti, että ensimmäinen tarjottu sopimus ei koskaan ole allekirjoituskelpoinen.

Kristeri tähdentää, että sopimuksesta täytyy käydä ilmi, mitä toimintaa alueella aiotaan harjoittaa. Varhaisessa vaiheessa tehtävä sopimus saattaa hänen mukaansa mahdollistaa vähän kaikenlaisen toiminnan.

Yksilöimättä jää, tuleeko alueelle esimerkiksi latauspisteitä ja lisääntyvätkö liikenne sekä mahdolliset muut haitat.

NWJ Finin taustalta löytyy ranskalainen NW Groupe, joka kertoo olevansa sähkön varastointiratkaisujen markkinajohtaja Ranskassa.

Yhtiö on patentoinut pohjaltaan aarin kokoisen J Box -akkuvaraston. Yhtiön toinen tuote on J Boxiin liitettävä IE Charge -latauspiste sähköä käyttäville ajoneuvoille.

NW pyrkii vauhdilla laajenemaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Ensimmäisen ulkomaisen konttorinsa yhtiö perusti juuri Suomeen. Latausasemia halutaan rakentaa harvaan asutulle seudulle ja sinne, missä latauspisteitä ei ole.

Vuokrasopimukset pyritään tekemään 40 vuodeksi mahdollisella 20 vuoden jatkoajalla. Vuokra-alue on tyypillisesti 900 neliömetriä. Vuokralainen toisi tontille akut sisältäviä varastokontteja sekä muita varusteita.

Sähköajoneuvojen latausasema, joka on liitetty akkuvarastoon. Ranskassa noin joka toisen JBoxin yhteydessä on myös latausasema. Kuva: Kuvakaappaus: www.nw-groupe.com/en/solution/iecharge/

MT sai nähtäväkseen NWJ Finin käyttämän maanvuokrasopimusluonnoksen, jonka allekirjoittaminen sitoo maanomistajan melkoisiin velvoitteisiin.

Ehkä räikein ehto on, että vuokralainen voi vetää maan alle tai päälle minkä tahansa kaapelin tai ”vastaavan esineen hallitakseen ja operoidakseen vuokra-alueelle rakennettua JBoxia”. Tämä koskee sekä vuokra-aluetta että ”vuokranantajan omistamia maa-alueita vuokra-alueen lähettyvillä.”

Avoimeksi jää, voisiko ”esine” olla esimerkiksi tuulivoimala.

Vuokranantajan edellytetään myötävaikuttavan kaikkien tarvittavien lupien myöntämiseen. Sopimusluonnoksen mukaan ”vuokranantaja sitoutuu tarvittaessa allekirjoittamaan vuokralaisen hakemukset tai antamaan valtakirjat”, jotka näihin vaaditaan.

Edelleen vuokralainen saisi ”korvauksetta käyttää vuokranantajan olemassa olevia teitä vuokra-alueelle”. Vuokralainen voisi myös kustannuksellaan rakentaa tarvittavia uusia teitä ja leventää vuokranantajan teitä.

Vuokralainen varaa itselleen oikeuden kaataa puita sekä vuokra-alueella että sen ulkopuolella ”siltä osin, kuin se on JBoxin tai muiden rakennelmien rakentamiseksi tai ylläpitämiseksi tarpeen”. Vuokranantaja saa kuitenkin pitää puut – tosin hänen pitää korvauksetta kuljettaa ne pois.

Vuokranantaja voi purkaa sopimuksen vain, jos vuokra jää maksamatta. Vuokralaisella sen sijaan on oikeus purkaa sopimus kahden vuoden välein. Mahdollisesta kesken jääneestä 40 vuoden vuokra-ajasta vuokralaisen ei tarvitse maksaa korvauksia.

Vuokralaisella on oikeus siirtää sopimus kolmannelle osapuolelle kuulematta maanomistajaa. Erikoinen on ehto, jossa vuokranantajan edellytetään vastaavan siitä, että alueen ostajat tai perijätkin noudattavat sopimusta.

Maanomistajalle maksettaisiin vuokraa J Boxin rakennustöiden aloittamisesta lähtien 2 000 euroa vuodessa. Sopimuksen allekirjoittamisen ja töiden aloittamisen väliajalta vuokra on 500 euroa vuodessa.

Vuokrakauden loputtua vuokralainen poistaisi tekemänsä rakennelmat, mutta ei saattaisi aluetta alkuperäiseen kuntoon.

Sopimuksista pitää aina neuvotella ja tarvittaessa käyttää asiantuntijaa apuna, Leena Kristeri painottaa.

”Sopimuksen tulee olla myös tasapainoinen, eivätkä esimerkiksi irtisanomisehdot voi koskea vain toista osapuolta. Sopimukset ovat erittäin pitkäaikaisia: avointa valtakirjaa toiminnan muuttamisesta, laajentamisesta ja rakennelmien tekemisestä ei tietenkään kannata luovuttaa tuntemattomille toimijoille. Sovittujen asioiden täytyy myös tapahtua vuokra-alueen sisällä”, Kristeri huomauttaa.

Vuokratasosta hän kehottaa ottamaan huomioon, että liiketoiminnan laatu määrittelee myös vuokratasoa. Sopimuksella pitäisi pystyä yksilöimään, mistä vuokra koostuu.

Sopimuksen tulee olla houkutteleva molemmille osapuolille, Kristeri muistuttaa.

”Yksi ulottuvuus koskee riskien hallintaa: miten sopimuksella voidaan minimoida toiminnassa mahdollisesti aiheutuvat riskit: konkurssi, maksukyvyttömyys, ympäristön pilaantuminen ja niin edelleen. Normaalisti riskejä minimoidaan sopimuksissa irtisanomisehdoilla, vakuuksilla, vastuiden selkeillä määrittelyillä ja vuokran määrällä.”

MT olisi kysynyt kommentteja myös NWJ Finin toimitusjohtajalta Harri Vesalta, mutta hän keskeytti puhelun. Myöhemmin Vesa lähetti yhteystiedot Ranskassa toimivalle viestintävastaavalle, joka ilmoitti, että kysymyksiin ei voida vastata ennen syksyä.

Kantaverkkoyhtiö Fingridin tiedossa on, että NWJ ilmeisesti suunnittelee liittymistä reservisähkömarkkinoille.

Fingridin erikoisasiantuntija Taneli Leiskamo kertoo, että kantaverkkoyhtiöllä on käytössään satoja ulkopuolisten toimijoiden kohteita, jotka tasaavat sähköverkon taajuutta ja varmistavat sähköjärjestelmän toiminnan.