Vuosien raskas metsätyö karaisee ammattimetsureista sitkeitä puurtajia. Paahtava hakkuuaukea on vaativa areena, jossa omaan jaksamiseen voi kuitenkin vaikuttaa. Kuva: Risto Jussila
Vinkit istutusurakkaan: Turha kävely minimiin ja taimi putkeen kävellessä – katso videolta, kuinka taimien istutus sujuu metsäammattilaiselta
Suurin ero ammattimetsurin ja omia metsiään istuttavan välillä syntyy siitä, että ammattilainen osaa karsia työpäivästä pois turhan ajan ja energian käytön. Työn laadusta ei silti tingitä.Tilaajalle
Aurinkoisina päivinä aamuvarhaisen viileys auttaa istuttajaa. Kuva: Risto JussilaTyökseen istuttavan ei kannata tehdä turhia liikkeitä, koska niistä ei makseta. Vinkki kuulostaa yksinkertaiselta ja järkeenkäyvältä.
Mutta mitä tämä olennaiseen keskittyvä työtapa käytännössä tarkoittaa?
Lähdimme alkukesän aamuna metsäpalveluyrittäjä Jyrki Villmanin mukaan hänen työmaalleen Kannonkoskella pohjoisessa Keski-Suomessa.
Jyrkillä on takana pitkä ura metsätöiden parissa, mutta hän on edelleen hyvässä fyysisessä kunnossa.
”Kovimmat työrupeamat ovat minulta jo takana, mutta viihdyn edelleen metsässä. Varsinkin kevät on hienoa aikaa olla luonnossa”, Jyrki kertoo.
Laatikot kuivina
Taimilaatikot tulevat Jyrkille rahtina pihaan. Hän levittää ne konekatokseen sulamaan ja avaa tuuletusluukut eli laatikon kädensijat.
”Sulatan laatikot katoksen alla, jotta ne eivät kastu. Märät laatikot leviävät metsään käsiin. Se vaikeuttaa taimien siirtelyä ja teettää turhaa työtä.”
Yksin istuttaessaan Jyrki kuljettaa peräkärryllä työmaalle vain yhden päivän annoksen taimia. Muut laatikot pysyvät kotona katoksen alla kuivassa.
Jos hänellä on palkattua työvoimaa, hän vie taimilaatikot metsään edellisenä päivänä ja levittää ne sopiviin kohtiin. Maasturi on metsäpalveluyrittäjälle paras kulkuneuvo.
”Kuljetan laatikot maastoon traktorin etukuormaajalla ja perälaatikolla, jos kantamismatka on pitkä ja maasto sallii sen. Suurilla aukoilla voin käyttää traktorin peräkärryä.”
Istutusalueet ovat usein lähellä teitä.
”Tavallisella hehtaarin tai kahden hehtaarin aukealla siirrän autoa ja kärryä kerran tai pari päivässä, jotta saan taimien kantamisen minimiin. Pitkulaisella aukolla siirrän autoa useammin, jos tie on vieressä.”
Varhain liikkeelle
Auringonpaiste ja kuumuus lisäävät istutuksen rasittavuutta. Siksi Jyrki starttaa liikkeelle varhain.
”Yksin töitä tehdessä lähden sitten kun herään, eli neljän ja kuuden välillä. Aamuvarhain on viileää ja raikasta. Silloin jaksaa paremmin ja nestettäkin kuluu vähemmän.”
Herääminen aikaisin edellyttää tottumusta ja sellaista rytmiä, että yöunta tulee riittävästi. Nukkumaan pitää mennä tarpeeksi aikaisin.
Jos tällaiseen rytmiin ei ole tottumusta, varhainen ylösnousu tarkoittaa yöunien lyhentymistä ja nopeampaa väsymistä hakkuuaukealla. Se on huono yhdistelmä.
”Keväällä aikaista ylösnousua motivoi sekin, että linnut pitävät aamuvarhaisella komeaa laulukonserttia”, Jyrki kertoo.
Poutaisina ja tyyninä kevätaamuina linnut laulavat äänekkäimmin. Koiraan ääni kuuluu silloin parhaiten naaraitten korviin ja myös karkottaa tehokkaimmin muita koiraita reviiriltä.
Varma kumiturvasaapas
Jyrkin liikkeissä pistää silmään se, kuinka suoraviivaisesti hän kulkee. Hakkuuaukean alareunassa on oja, jonka yli Jyrki painuu kuin hirvi.
Työjalkineina Jyrkillä on Nokian Eurologger-kumiturvasaappaat. Niissä on pitkät varret ja jämäkkä, hyvin pitävä pohja. Saappaiden painavuus ei Jyrkiä haittaa.
Kumiturvasaappaiden ansiosta vetisissä paikoissa ei tarvitse ottaa ylimääräisiä tanssiaskelia. Hakkuuaukealla rasittuvat etenkin varpaat ja nilkat.
”Käytän saappaassa kesälläkin alussukkaa sekä villasukkaa. Villasukka imee hikeä ja estää hiertymiä.”
Jyrki Villmanin istutusasuun kuuluvat verkkarit, ihonmyötäinen aluspaita, raivauspusero, lippalakki ja käsineet. Siinä kädessä, jolla taimi nostetaan vakasta istutusputkeen, on nitriilikäsine.
Joustavat verkkarit ovat tarpeen epätasaisessa maastossa harppoessa. Jalassa ne ovat ilmavammat kuin metsurin housut.
”Nyt minulla on lippalakki, mutta useimmiten käytän leveälieristä hattua. Se estää korvien ihoa palamasta auringossa ja suojaa niskaa. Aurinkovoiteita en käytä, mutta käsirasvaan pitää joskus turvautua ihon kuivumisen takia.”
Ammattimetsuri mittaa istutustiheyttä koealojen avulla. Samalla tulee tarkistettua, onko mättäiden määrä kohdallaan. Kuva: Risto JussilaLisää pehmusteita
Työmukavuuttaan Jyrki parantaa teippaamalla taimivakkaan lonkkaluun kohdalle solumuovista pehmusteen.
”Vakka heilahtelee ja painaa vasten lonkkaa. Pehmuste vaimentaa painon tunnetta.”
Myös vakan olkahihaan Jyrki teippaa pehmusteen.
Istutusputkea ei tarvitse viritellä, mutta sen pitää olla kunnossa.
”Putkiin tulee aikaa myöten vikoja. Leuka voi mennä poikki, joskus katkeaa jousi tai irtoaa sokkatappi”, Jyrki luettelee. Rikkoutumisen varalta autossa on aina varaputki.
Ennen kuin työ alkaa, Jyrki suihkuttaa lakkiin ja hiuksiinsa hyttyskarkotetta. Itikat ja mäkäräiset vaivaavat etenkin tuulettomina aamuina. Kun tuuli aamun edetessä viriää, lentävät hyönteiset viihtyvät aukealla huonommin.
Turha kävely vähiin
Vakkaan Jyrki lataa taimia niin paljon kuin siihen suinkin sopii. Neljästä 90 taimen laatikosta tulee kolme kukkurapäistä vakallista taimia. Taimet hän asettelee niin, etteivät ne putoa vakasta.
”Ennen aloittamista katson hetken istutusaluetta ja suunnittelen, miten aukolla on paras edetä. Tarkentavaa suunnittelua teen sitten pitkin päivää, kun kierrän aukkoa ja näen maaston lähempää”, Jyrki kuvailee.
Ihanteena on tehdä istutuslenkki peräkärryn luota taimilaatikoilta aukolle ja takaisin niin, että kävely tyhjän vakan kanssa jää mahdollisimman vähiin.
Tässä onnistuminen vaatii kokemusta ja pelisilmää.
”Tyhjää kävelyä tulee välillä väkisinkin. Mutta sitä kannattaa yrittää välttää, koska se hidastaa työtä ja kuluttaa voimia.”
Kivetön maaperä ja oikeaan tiheyteen tehty tasainen mätästys helpottavat istuttajan työtä. Kuva: Risto JussilaTaimi putkeen kävellessä
Nurin käännetylle mättäälle tullessaan Jyrki lyö putken kevyesti maahan yleensä keskelle mätästä. Hän liikauttaa hivenen putkea hakien sen leuoille hyvän sijan ja polkaisee leuat auki.
Samassa putki jo nousee, ja Jyrki painaa kengällä taimen vierustaa maata tiivistäen, joskus taimen molemmin puolin.
Istutussyvyys on sopiva, kun taimipaakun päälle jää maata noin 4–6 senttiä. Liian pintaan taimi ei saa jäädä.
Samalla, kun saapas painaa maata, Jyrki laukaisee jo putken leuat kiinni. Astuessaan kohti seuraavaa mätästä hän pudottaa vakasta uuden taimen putkeen.
”Istuttaminen on parikymmentä prosenttia nopeampaa, kun pudotan taimipaakun putkeen seuraavalle mättäälle mennessäni enkä vasta sitten, kun isken putken siellä maahan.”
Heti maan tiivistämisen jälkeen istuttajan katse hakeutuu eteenpäin etsimään seuraavaa mätästä.
Epätasaisissa kohdissa Jyrkin askeleet ovat lyhyitä mutta osuvat koko ajan nappiin niin, että viimeinen askel osuu kuin mitattuna leuat avaavalle jalkavivulle.
Tasapaino pitää. Jyrki ei teputa pikkuaskelia mättäällä ennen putken leukojen polkaisua auki eikä sen jälkeen. Tämä on yksi asia, joka erottaa hänen liikkumisensa satunnaisesti taimia istuttavasta.
Jäistä taimea ei saa istuttaa, koska se ei pysty imemään vettä ja kuivuu auringonpaisteessa. Oikein istutettuna taimi lähtee hyvin kasvuun. Kuva: Risto JussilaLämmintä mehua
Ensimmäisen tauon Jyrki pitää kuuden taimilaatikon eli runsaan viidensadan taimen jälkeen.
”Ihanteellisissa oloissa maahan saa tunnissa neljäsataa tai jopa viisisataa tainta. Huono maanmuokkaus, vaikea maapohja ja pitkä kantomatka hidastavat työtä.”
Tauolla Jyrki syö ruisleipää, jonka päällä on leikkeleitä, ja juo termospullosta lämmintä marjamehua. Todellakin, lämmintä mehua myös kesällä. Eväänä on myös keksejä.
”Ruisleipä sulaa hyvin suussa lämpimän mehun kanssa, ja lämmin juoma imeytyy vatsasta elimistöön kylmää mehua paremmin.”
Janojuomana metsässä hänellä on kivennäisvettä. Kahvia Jyrki juo vain kotona.
Istutuspäivän tavoitteena hänellä on 1 500–2 000 tainta maahan ja hyvissä ajoin kotiin. Sen jälkeen työpäivä yleensä vielä jatkuu joko muissa fyysisissä töissä tai traktorin ratissa.
Nuorempana, kun Jyrki oli kahdesti mukana voittamassa umpihankihiihdon maailmanmestaruutta, hänen kuntonsa oli vielä kovempi. Parhaimmillaan päivässä saattoi mennä maahan 3 000 tainta.
”Työteho minulla pysyy melko vakaana kolme tuntia, sen jälkeen vauhti alkaa tippua. Kun tahti ei enää ole riittävä, on parempi lopettaa ja lähteä muihin töihin. Sillä tavalla saa enemmän aikaiseksi.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
