Anna Husu valmistautumassa etsintäpäivään. Kuva: Mikko Nikkinen
Villisikojen raatoja etsitään maastosta nyt kolmatta viikkoa – ”Tauti koskettaa kaikkia paikallisia, joten motivaatio etsintöihin korkealla”
Anna Husu on yksi niistä metsästäjistä, jotka tarpovat Virolahden metsiä etsien afrikkalaiseen sikaruttoon kuolleiden villisikojen jäänteitä. Husu kertoo, millaista etsintä on käytännössä.Tilaajalle
Villisikojen raatojen etsintää maastossa. Kuva: RuokavirastoKuolleiden villisikojen raatojen etsintä aloitettiin melko pian sen jälkeen, kun tieto ensimmäisestä afrikkalaiseen sikaruttoon kuolleesta villisiasta saatiin varmistettua. Löytö tehtiin heinäkuun lopussa Virolahdelta Kaakkois-Suomesta.
Ruokavirasto kutsui nopeasti apuun lähtökohtaisesti alueen metsästäjiä. Husu kehuu Ruokaviraston toimintaa.
”Me saimme alussa tosi asiantuntevan ohjeistuksen etsintöihin ja koin, että he tietävät kyllä, miten asiat tehdään, jotta tauti saadaan kuriin.”
”Metsästäjät ovat tähän työhön hyvä porukka, koska maastot ovat tuttuja ja tarvittavat välineet ovat olemassa. VHF-radio, We Hunt -karttaohjelma ja ymmärrys metsässä kulkemisesta helpottavat työtä. Samoin se, että metsästäjät osaavat etsiä ja tunnistavat villisian jälkiä ja jätöksiä”, Husu listaa.
Husu kertoo, että maastosta on aina etukäteen katsottu tietty alue, joka haravoidaan läpi. Husun mukaan etsintäaika on pidetty kohtuullisena ja vaikka kilometrejä kertyy, niin taukoja pidetään tarvittaessa, jotta etsintärintama pysyy kasassa. Kerralla yhtä aluetta kulkee läpi noin 40 henkilöä, mutta määrissä on vaihtelua päivästä riippuen.
Husu ei koe omaa tehtäväänsä vaikeana, vaikka kuljettava maasto on vaikeakulkusta ja ryteikkömäistä. Husun mukaan työ vaatii kuitenkin tarkkuutta, koska löydökset voivat olla osissa tai ne voivat vaikkapa pieniä luunpaloja, jotka myös tulee huomioida.
”Itse työ tehdään kävellen maastoa läpi tiiviissä rivistössä. Maastoa haravoidaan tarkalla silmällä. Tieltä siirrellään pois esimerkiksi kasveja ja oksia, jotta mitään ei jää vahingossa huomaamatta. Tässä ei voi antaa huomion välillä herpaantua.”
Päivän aikana metsässä kävellään monta kilometriä. Kuva: Mikko NikkinenJos jotakin löytyy, löydöksen koordinaatit merkitään talteen metsästäjien käyttämään We Hunt-karttaohjelmaan ja maastoon tehdään selkeät merkinnät, jotta tutkintakeskuksesta tulevan erillisen raatoryhmän on helppo tulla keräämään jäänteet talteen.
Ruokaviraston mukaan löydetyt raadot tai niiden osat hävitetään asianmukaisesti niin, että niistä ei aiheudu taudin leviämisvaaraa.
Anna Husu kertoo, että tähän mennessä läpi on kahlattu varsinaista taudin ydinaluetta. Tähän mennessä Suomessa on vahvistettu yhteensä 19 afrikkalaisen sikaruton (ASF) tartuntatapausta luonnonvaraisilla villisioilla. Kuolleita villisikoja löytyy afrikkalaisen sikaruton ydinalueelta Kaakkois-Suomesta jatkuvasti.
Erillinen raatojen keräysryhmä hakee löydetyt villisiat metsästä. Kuva: Ruokavirasto”Toistaiseksi työ ei ole tuntunut kuitenkaan raskaalta, koska meillä kaikilla motivaatio on korkealla. Tauti koskettaa kaikkia paikallisia. Me koemme, että haluamme parantaa tilannetta osallistumalla etsintöihin sen mitä pystymme.”
”Koen, että tämä on myös jollakin tavalla koskettava tehtävä.”
Rajoitukset koskettavat myös Anna Husun omaa työtä. Hän kertoo opiskelevansa metsäalaa ja hänen omatkin metsän raivaukset jäivät pahasti kesken taudin iskiessä.
Husu löytää etsinnöistä myös yhden puolen, jota ei heti tule ajatelleeksi.
”Koen, että tämä on myös jollakin tavalla koskettava tehtävä, sillä on eriskummallista etsiä kuolleita eläimiä. Ajattelen kävellessäni paljon löytämääni taudista kärsinyttä villisikakarjua. Karju näytti upealta ja näytti vain nukkuvan pensaan alla vaikka olikin kuollut tautiin, joka on oireiltaan aivan hirveä.”
Afrikkalaisen sikaruton oireet
Akuutissa muodossa tärkeimpänä ensioireena on korkea kuume (yli 40,5 °C). Kuumeeseen saattaa liittyä apatia, ruokahaluttomuus, nopea ja vaikeutunut hengitys sekä silmä- ja sierainvuoto.
Sioilla saattaa olla motorisia häiriöitä ja ne painautuvat toisiaan vasten. Oireena voi myös olla luominen. Joillakin sioilla voi esiintyä oksentelua ja ummetusta, toisilla taas veristä ripulia.
Sioilla saattaa olla myös ihonalaista turvotusta tai verenpurkaumia erityisesti kehon ääreisosissa ja korvissa.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
