Raaka-ainepeli käy kuumana: sahainvestoinneilla varmistellaan puun riittävyyttä

Ensin Junnikkala Pohjois-Pohjanmaalla ja sitten uusi saha Imatran Kaukopäähän. Onko Stora Enso muuttanut strategiaansa niin, että sahaus on noussut uuteen arvoon?

Vielä kaksi vuotta sitten sahamiesten uutistoimistossa liikkui huhuja, joiden mukaan Stora Enso voisi vaikka myydä sahansa. Iso konserni piti sahansa piilossa, eikä muistanut mainita niitä kuin kysyttäessä. Niin ikään Stora Enson sahoihin liittyvät modernisointiuutiset olivat vähissä.

Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Yksi suurimmista muutoksista on Suomen puumarkkinan murros: Venäjän hyökkäys Ukrainaan lopetti kuitupuun ja hakkeen tuonnin idästä. Sen jälkeen puun hinta on noussut ja saatavuus heikentynyt.

Stora Enso sai toukokuun alussa valmiiksi yrityskaupan, jolla se osti kalajokelaisen Junnikkalan sahayhtiön. Kaupassa tuli kolme sahaa, joista merkittävin on uusi saha Oulussa.

Tiedotteessaan Stora Enson totesi selkeästi, että yrityskauppa ”vahvistaa puunhankintaa Oulun pakkauskartonkitehtaalle Junnikkalan sahayhtiön ostolla”.

Nyt julkisuuteen on tullut tieto, että Stora Enso suunnittelee Suomen suurinta sahaa Imatralle. Yhtiö on ollut hankkeestaan vaitonainen, mutta aluehallintovirastolle toimitetusta ympäristölupahakemuksesta selviää, että saha tuottaisi 800 000 kuutiota sahatavaraa. Saha käyttäisi 1,7 miljoonaa kuutiota mänty- ja kuusitukkia.

Saha tulisi yhtiön Tainionkosken nykyiselle tontille sellutehtaan kylkeen. Sahatavaran lisäksi se tuottaisi vuodessa yli 380 000 tonnia purua, 39 000 tonnia kutteria ja hiontapölyä. Sivutuotteet menisivät kahden sellutehtaan raaka-aineeksi ja polttoaineeksi energiateollisuuteen.

Tässä päästäänkin käsiksi uuden sahan merkitykseen. Sillä varmistetaan raaka-ainehuoltoa. Yhtiöllä pitää olla saha, jos se aikoo hankkia kuitupuuta. Puukaupassa kun tulee sekä tukkia että kuitupuuta.

Ison sahatavaramäärän lisäksi se tuottaisi raaka-ainetta konsernin kuiduttaville tehtaille.

Itä-Suomessa ei ole ostettavana Junnikkalan kaltaista nykyaikaista sahaa, vaan se pitää tehdä itse. Investointiin velkainen konserni tarvitsee rahaa satoja miljoonia, jota se aikoo hankkia myymällä metsää Ruotsista.

Toki niille rahoille olisi tarvetta myös yhtiön velkataakan vähentämiseksi.

Riittääkö uudelle sahalle puuta? Eräiden arvioiden mukaan riittää, mutta sahan hankinta-alueen hakkuumäärät hohkaisivat jatkossakin punaisina. Luonnonvarakeskus seuraa maakunnallisia runkopuun hakkuumahdollisuuksia ja -kertymiä. Luken seuraama suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymäarvio ylittyy jo nyt.

Osana raaka-aineen hallintaa ja tehokasta tuotantoa lienee se, että Stora Enso panee kiinni Honkalahden sahan Joutsenossa. Isolla investoinnilla voi olla vaikutuksensa myös Uimaharjuun, jossa yhtiöllä on vanha sahalaitos ja sellutehdas.

Tämä on spekulaatiota, mutta olisi hyvin loogista.

Saha- ja levyteollisuusyhtiö Koskisen oyj:n hiljattain julkistama Iisveden Metsän liiketoiminnan hankinta voidaan jollain tapaa lukea samaan raaka-aineen varmistamiseen liittyvän kehitykseen.

Koskisen osti Iisveden Metsän toiminnan kasvaakseen, mutta samalla se laajensi raaka-aineen hankinta-aluettaan.