Suomessa kehitetään tekstiiliä puusta – niiden vertailu luonnonkuituihin ei ole yksinkertaista

Metsä Group suunnittelee puupohjaisen tekstiilikuidun valmistusta. Suomeen rakennettava tehdas käynnistyisi aikaisintaan vuonna 2029.

Puusta valmistettu tekstiili ei ole uusi idea; viskoosia on ollut olemassa jo 1800-luvun lopulta. Valmistus painottuu Kiinaan, joka tuotti vuonna 2020 yli kaksi kolmannesta kaikesta viskoosista.

Puupohjaiset tekstiilit eivät ole luonnonkuituja, kuten puuvilla, pellava ja silkki, vaikka raaka-aine tuleekin luonnosta. Siinä missä puuvilla tai pellava ei juuri vaadi käsittelyä, viskoosi ja muut puupohjaiset kuidut tehdään selluloosasta. Tällöin kyse on muuntokuiduista.

Viskoosin valmistamiseen käytetään – kuten sellun valmistamiseen yleensäkin – natriumhydroksidia. Sen lisäksi valmistus vaatii hiilisulfidia, rikkihappoa, natriumsulfaattia ja sinkkisulfaattia. Sulfaatit ovat erilaisia rikkiyhdisteitä.

Valmistusprosessin jälkeen kemikaalit pestään pois ja viskoosikuidut valkaistaan, kuivataan ja kehrätään langaksi.

Metsä Group ei ole ainoa suomalaisyhtiö, joka valmistaa puupohjaista vaatekuitua. Spinnova on kehittänyt puuvillaa muistuttavan tekstiilikuidun, jota voi valmistaa sellusta tai esimerkiksi nahka- ja tekstiilijätteestä tai maatalouden sivuvirroista.

Spinnova kertoo, että yhtiön tekstiilikuidun valmistukseen ei käytetä kemikaaleja. Kuitu valmistetaan sellumassasta mekaanisesti. Idea on lähtenyt seittiä kutovasta hämähäkistä.

Sekä Metsä Group että Spinnova kertovat tekstiilikuitunsa olevan muita parempi vaihtoehto.

Metsä Groupin mukaan Kuura-kuidun ilmastovaikutus on neljännes puuvillakuidun vaikutuksesta ja 80 prosenttia lyocell-kuitua pienempi. Spinnova-kuidun valmistukseen puolestaan kuluu yhtiön mukaan 99 prosenttia vähemmän vettä kuin puuvillan valmistukseen.

Viskoosi on muuntokuitu, joka valmistetaan puusta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Vedenkulutus onkin yksi puuvillan keskeisistä ongelmista. Euroopan parlamentin mukaan yhden puuvillaisen t-paidan valmistaminen vie 2 700 litraa makeaa vettä. Se vastaa yhden ihmisen kahden ja puolen vuoden juomavesitarvetta.

FAO:n mukaan puuvilla tarvitsee vuodessa 700–1 300 millimetriä sadevettä. Vertailun vuoksi: Helsingissä vuotuinen sademäärä on noin 650 millimetriä vuodessa. Valtavan vedentarpeen takia puuvilla tarvitsee lisäkastelua kasvaakseen.

Valmiiseen puuvillakankaaseen voi upota jopa 21 miljoonaa litraa vettä tekstiilitonnia kohden, todetaan tutkimuksessa The water footprint of cotton consumption. Vedenkulutuksen määrä riippuu tuotantomaasta. Suurimassa tuottajamaassa Kiinassa vettä kuluu noin viisi miljoona litraa tekstiilitonnia kohden.

Suomen tekstiili ja muoti kertoo, että yhden viskoosikuitutonnin valmistamiseen käytetään noin 800 000 litraa vettä. Määrä on puuvillaa vähäisempi, mutta silti paljon.

Aivan suoraan puuvillaa ja viskoosia ei voi tässä verrata, sillä puuvillan vedenkulutus on ilmoitettu tekstiilitonnia ja viskoosin kuitutonnia kohden. Kuidusta tehdään vasta myöhemmin tekstiiliä.

Yksien farkkujen valmistamiseen kuluu yli 10 000 litraa vettä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Puupohjaisiin tekstiileihin ei voi lätkäistä kestävän tuotannon leimaa aivan varauksetta. Niiden valmistus kuluttaa vettä ja siinä käytetään paljon kemikaaleja.

Ne ovat kuitenkin vaateteollisuuden suosituinta raaka-ainetta, polyesteriä, parempia vaihtoehtoja ympäristölle.

Polyesteri valmistetaan fossiilisista raaka-ainesta. Lisäksi polyesterikankaasta vapautuu pesun yhteydessä mikromuoveja ympäristöön.

Suomalaiset puupohjaiset tekstiilikuidut voisivat myös olla ulkomailla tuotettuja parempi vaihtoehto, sillä viskoosiprosessissa käytetyt kemikaalit ovat ympäristölle haitallisia. Suomessa haitallisten aineiden käsittely voi olla hyvinkin paljon paremmalla tasolla kuin muualla maailmassa.