Metsillä on esitelmien mukaan ollut sama tulevaisuus jo 30 vuotta ‒ heikot signaalit hukkuvat massaan

Olen käynyt seminaareissa. Niissä on käsitelty metsäalan tulevaisuutta.

Kuten tavallista, metsätalous ja metsäpolitiikka ovat niissä olleet lähes hermeettisesti eristetty saareke muusta maailmasta. Markkinat on mainittu, jos on pakko, metsäteollisuutta ei.

Metsäpolitiikan vaikuttavuus 2030 -tutkimushanke esitteli näkymän, jota varten oli haastateltu metsäneuvoston ja sen työvaliokuntien 2010-luvun jäsenet, Metsäyhdistyksen hallitus ja alueellisten metsäohjelmien vastuuhenkilöitä.

Lopputiivistelmä oli jokseenkin sama kuin viime 30 vuoden aikana nähdyissä esitelmissä. Siitä tuskin voi syyttää tutkijoita, ellei sitten toimittu samoin kuin taannoinen Metsäalan Tulevaisuusfoorumi.

Sehän tiivisti kaikista tulevaisuusarvioista keskiarvoja, mikä varmisti, että jos joku sattuikin ilmaisemaan niin sanotun heikon signaalin, se varmasti katosi keskiarvomassaan.

Heikko signaali kun on jo määritelmänkin mukaan epäuskottava, siis epämukava.

Metsätalouden kohtalo riippuu markkinoista, joiden vaikutus tulee metsäteollisuuden kautta. Useimmiten se on kohdattu housut kintuissa.

Kun Venäjä rajoitti puunvientiä, tilastoista löydettiin heti korvaavaa puuta. Markkinoilta sitä ei löytynyt. Koivulinjoja oli pakko korvata havulla.

Ilmastonmuutoksen piti olla metsäalalle hyvä juttu, koska puu sitoo hiiltä. Kun huomautti, että puun käyttö johtaa päinvastaiseen, se vaiettiin. Vasta markkinat pakottavat siirtymään pitkäikäisempiin puutuotteisiin.

Kun metsäkeskuksen digitieto ilmoittaa metsänomistajalle harvennustarpeesta ja konekuski sitten tulee metsikölle huomatakseen, ettei puuta olekaan luvattua määrää, ne ovat markkinat, jotka pakottavat hänet hakkaamaan.

Ja hakkaamaan tarpeeksi, ettei urakka kuse.

Kävin tutustumassa Stora Enson hankkeeseen tehdä ligniinistä akkumateriaalia. Selvisi, että sen tuotanto saattaa ohittaa arvossa jopa sellun.

Sellusta tulisikin sivutuote. Samoin tekstiilikuitu voi syrjäyttää arvossa jopa sahatavaran.

Jos teollisuuden päätuote vaihtuu, mitä metsässä kannattaa kasvattaa ja milloin kaataa? Signaali ei ole edes heikko, mutta metsäalan tulevaisuustyö ei sitä havaitse.

Kun metsätalous esitetään saarekkeena, eniten siitä hyötyvät he, jotka haluavat poistaa metsiä talouskäytöstä. Ilmastopaneeli esitti sen jopa edullisimpana tapana varastoida hiiltä.

Laskelma perustui siihen, että metsätalous on erillään muusta yhteiskunnasta – arvonlisä- ja työpaikkamenetyksiä esimerkiksi metsäteollisuudessa ei laskettu. Ei, vaikka ne ovat moninkertaiset metsätalouteen verrattuna.

Kirjoittaja on toimittaja, joka on seurannut pitkään metsäasioita.