Sauli Lehdolle metsä on taloudellinen sijoitus, jonka arvon hän haluaa säilyttää. Kuva: Jarno Mela
Etäisyys ei viilennä suhdetta omaan metsään – hoitotyöt vaativat ulkoistamista tai huolellista suunnittelua: ”Minulla on aina mukana kaksi sahaa”
Useampi kuin joka kolmas metsänomistaja asuu muualla kuin metsän sijaintipaikkakunnalla. Vaikka metsä sijaitsisi kaukana, se on rakas eikä siitä hevillä luovuta.Tilaajalle
Maskulainen Sauli Lehto on innokas oman metsän hoitaja. Hän kuvailee Mynämäessä sijaitsevaa palstaansa terapeuttiseksi paikaksi. Kuva: Jarno MelaYhä useampi metsänomistaja asuu kaukana metsistään.
Maatalousyrittäjien määrä laskee ja tilalla asuminen vähenee. Pandemia jarrutti maalta muuttoa hetkellisesti, mutta nyt muuttajat suuntaavat jälleen kaupunkeihin. Siksi etämetsänomistajat on yksi nopeiten kasvavista metsänomistajaryhmistä.
Luonnonvarakeskuksen kokoaman Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan 37 prosenttia metsänomistajista eli noin 230 000 suomalaista asuu metsän sijaintikunnan ulkopuolella.
Pitkä välimatka ei välttämättä viilennä suhdetta omaan metsään. MT:n haastattelemien metsänomistajien vastauksissa korostuu tunnearvo ja paikan historian arvostaminen.
Metsätila on paikka, jossa virkistytään, vetreytetään kaupunkielämän kangistamia lihaksia ja ollaan yhteydessä omiin juuriin.
Metsästä halutaan kuitenkin myös taloudellista tuottoa.
Suomalainen metsänomistaja -tutkimuksen perusteella kaupunkilaismetsänomistajat myyvät puuta harvemmin kuin maaseudulla asuvat, mutta myyntimäärä hehtaaria kohden sekä puukaupan koko ovat suurempia. Kun kaupunkilainen lähtee hieromaan puukauppoja, puuta myydään sitten kerralla enemmän.
Metsä mahdollistaa tarvittaessa hankintoja, joihin ei ilman puukauppatuloja olisi varaa.
Etämetsänomistajat
37 prosenttia metsänomistajista asuu muualla kuin metsän sijaintikunnassa.
2000-luvun alussa etämetsänomistajien osuus oli 33 prosenttia.
Etämetsänomistajat asuvat keskimäärin 205 kilometrin päässä tilaltaan.
Tilan ulkopuolella asuvat viettivät tilallaan keskimäärin 49 vuorokautta vuodessa.
Lähde: Suomalainen metsänomistaja 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 30/2020
Varsinais-Suomen Maskussa asuvan Sauli Lehdon metsätila sijaitsee suhteellisen lähellä, noin 30 kilometrin päässä Mynämäessä.
67-vuotias Lehto on eläkkeellä poliisin virasta ja saanut muutaman kymmenen hehtaarin metsätilan perintönä vuosia sitten.
”Aluksi metsä oli terapeuttinen paikka. Tein kolmivuorotyötä, jossa työn jälkeä ei nähnyt. Otettiin varkaita kiinni, sitten he olivat taas vapaalla jalalla.”
Raivaussahan varressa tuloksen näkee heti. Into metsänhoitoon ei ole iän myötä laantunut ja nyt aikaakin on enemmän kuin työssä käyvänä, mutta suorituksiinsa hän suhtautuu kovin vaatimattomasti.
”Jalanjälkiä tulee enemmän kuin raivattua alaa. Silmää niittää, mutta pieni on pino, jonka käsi jättää”, hän runoilee.
”Aluksi metsä oli terapeuttinen paikka. Tein kolmivuorotyötä, jossa työn jälkeä ei nähnyt. Otettiin varkaita kiinni, sitten he olivat taas vapaalla jalalla.” Sauli Lehto
Lehto näkee metsän sijoituksena, josta kannattaa pitää huolta.
”Hoitamattoman metsän arvo laskee, ja metsänhoito on arvo jo sinänsä.”
Hän istuttaa taimia, torjuu heinää, hoitaa taimikoita, tekee ennakkoraivauksia ja korjaa hakerankaa omakotitalon lämmitystä varten.
”Hankintahakkuita tehtiin aiemmin, mutta nykyään siitä ei hyödy latiakaan, jos tekee itse. Firman koneilla tehdään hakkuut”, hän toteaa.
Metsä tuo Lehdolle taloudellista turvaa, josta irtoaa tarvittaessa rahaa vaikkapa auton hankintaan.
Lehto katselee, kuinka Suomen 100-vuotisjuhlavuonna istutettu taimikko on kasvanut. Kuva: Jarno MelaLehto kuvailee metsänhoitoa harrastukseksi, josta saa palkaksi energiapuuta.
”On mukavaa hommata päriseviä koneita ja laitteita. Olen ylikoneellistettu siihen nähden, minkä verran metsä tuottaa”, hän naureskelee.
Häneltä löytyy traktoria, kärryä, klapikonetta ja sahaa moneen lähtöön. Tekstiilipuolikin kiinnostaa.
”Nykyajan metsurin varusteissa on kymmentä eri kangaslaatua, taskuja ja vetoketjuja. Istuu kuin hansikas”, hän kehuu.
”Jalkineet ovat kalliita ja hyviä, tuovat mukavuutta.”
Turvavarusteissakin kehitys kulkee, eikä vaikuta siltä, että hän olisi pudonnut kehityksen kelkasta.
Metsäkäyntejä Lehdolle tulee vuosittain jopa 60 – joskus siellä tulee käytyä päivittäin.
Välimatka on kuitenkin sen verran pitkä, että bensaa ja varaosia pitää olla riittävästi mukana, kun palstalla kulkee raivaamassa.
”Harmittaa, jos kalusto ei pelaa ja pitää palata takaisin. Minulla on aina mukana kaksi sahaa.”
Muuttoa lähemmäs metsäänsä Lehto ei kuitenkaan suunnittele. Omien sanojensa mukaan kohta pitäisi alkaa katsoa paikkaa vanhainkodista.
”Harmittaa, jos kalusto ei pelaa ja pitää palata takaisin. Minulla on aina mukana kaksi sahaa.” Sauli Lehto
Lehdolla ja hänen vaimollaan on kaksi aikuista lasta, 35-vuotias poika ja 32-vuotias tytär.
Metsän hän näkee ylisukupolvisena sijoituksena, josta toivottavasti myös nuoriso jossain vaiheessa kiinnostuu.
Ruuhkavuosia elävän jälkikasvun kiireet ja muut kiinnostuksen kohteet hän kuitenkin ymmärtää.
”Rakennetaan taloa ja perhettä ja on muita harrastuksia.”
Lehto toimii varajäsenenä Turun seudun metsänomistajien hallituksessa.
”Hiusten väri huolestuttaa etämetsänomistajien kokouksissa. Nuorempaa sukupolvea ei siellä kauheasti näy.”
”Hiusten väri huolestuttaa etämetsänomistajien kokouksissa. Nuorempaa sukupolvea ei siellä kauheasti näy.” Sauli Lehto
Etämetsänomistajien etuja valvoo Etämetsänomistajien liitto, johon kuuluu 16 paikallisyhdistystä. Yhdistyksiin kuuluu yhteensä noin 3 000 metsänomistajaa.
Liiton varapuheenjohtaja ja Turun seudun metsänomistajien puheenjohtaja Heikki Mäkelä kehottaa etenkin kaukana metsistään asuvia liittymään asuipaikkaansa lähellä toimivaan yhdistykseen, sillä sen kautta voi saada niin tietoa kuin vertaistukea.
Turkulainen Mäkelä omistaa itse metsää Ruovedellä ja on Pohjois-Pirkan metsänhoitoyhdistyksen jäsen. Vaikka toiminta olisi kiinnostavaa, siihen on vaikea osallistua satojen kilometrien päästä.
”Paikallinen metsänhoitoyhdistys toimii operatiivisella tasolla, mutta me välitämme tietoa esimerkiksi koulutusmahdollisuuksista omalla paikkakunnalla.”
Mäkelä kehuu metsäkeskuksen koulutustarjontaa, joka on usein ilmaista tai lähes ilmaista.
”Suurin osa palveluista, esimerkiksi puumarkkinatieto, on digitaalisessa muodossa.” Marko Mäki-Hakola
MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola vakuuttaa, että metsänhoitoyhdistysten verkosto palvelee metsänomistajia samalla tavalla riippumatta metsänomistajan asuinpaikasta.
”Etämetsänomistajia palvellaan samalla tavalla kuin muitakin. Ei ole väliä, asuuko maalla vai kaupungissa”, MTK:n Marko Mäki-Hakola toteaa. Kuva: Tero Pajukallio”Suurin osa palveluista, esimerkiksi puumarkkinatieto, on digitaalisessa muodossa. Iso osa käyttää Oma Metsä -palvelua kännykällä.”
Pääkaupunkiseudulla metsänomistaja voi asioida metsänhoitoyhdistysten palvelutoimistolla Simonkadulla. Mäki-Hakolan mukaan myös muualla Suomessa metsänomistaja voi astella lähimpään metsänhoitoyhdistyksen toimistoon, jos haluaa palvelua kasvokkain.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
