Metsäkoneurakoitsijan ahdinko: ”On nähty yllätyksiä, joihin ei ole voinut varautua”

Joensuulainen metsäkoneurakoitsija Teemu Myller urakoi puunkorjuuta kahden oman korjuuketjun lisäksi aliurakoitsijaketjulla. Keväästä lähtien yritys on toiminut Harvestia Oy:n sopimusurakoitsijana. Pääasiallisina hakkuukohteina ovat harvennusleimikot Pohjois-Karjalan itäosissa Joensuun, Kontiolahden, Ilomantsin sekä Tohmajärven alueella.

”Olen tyytyväinen tämän hetken työtilanteeseen. Kuitupuun kasvanut kysyntä on lisännyt puunostajien kiinnostusta harvennusleimikoiden ostoon ja puulla on nyt todellista kysyntää,” Myller sanoo.

Metsänomistajien myyntihalukkuutta lisää kelirikkoleimikoiden puusta maksettava hyvä hinta. Urakoitsija ei voi lupaavasta työtilanteestaan huolimatta laskea tulevaisuutta nykyisen tilanteen varaan. On selvää, ettei taksojen korotukset tule kattamaan kaikkia kustannusnousuja.

Kovan maan kelirikkoleimikolla on syksyn mittaan ollut hyvä kysyntä. Kuva: Ilpo Paananen

”Tämänkin vuoden aikana on nähty sellaisia yllätyksiä, ettei niihin ole osannut kukaan varautua. Koneiden vaihtoa joutuu nyt miettimään huolella ja laskemaan niiden kannattavuutta,” Karjalan Koneyrittäjät ry:n puheenjohtaja Myller kertoo.

Viimeisimmät hankinnat ovat vuodelta 2019, jolloin hän hankki uutena Komatsu 901hakkuukoneen ja Komatsu 855 ajokoneen. Mitään pakkoa koneiden uusimiseen ei ole. Vanhemman hakkuukoneen kunnostaminen on myös harkinnassa oleva vaihtoehto.

Laskelmien teko ja harkinta eivät nekään ole huono asia. Edelleen on olemassa koneyrittäjiä, jotka paiskivat innolla töitä ja laajentavat toimintaa huolettomasti ilman taloudellista suunnittelua.

”Kannustan koneyrittäjiä suunnitelmien teon lisäksi tekemään laskelmia ja selvittämään onko aiotut investoinnit taloudellisesti järkeviä.”

Myller aloitti metsäkoneurakoinnin 2010 monien muiden tapaan yhdellä harvesterilla ja on joutunut sopeuttamaan toimintaa työtilanteen mukaan. Urakoinnin kannattavuus on vuosi vuodelta muuttunut entistä haasteellisemmaksi.

Teemu Myller viihtyisi mielellään hakkuukoneen puikoissa, mutta urakoitsijan muut tehtävät vievät suuren osan hänen työajastaan. Kuva: Ilpo Paananen

”Yhdellä koneella aliurakoinnissa oli omat hyvät puolensa. Jos tarvitsi lisää rahaa, niin teki pidempää työpäivää. Sen jälkeen kun laajennat toimintaa, joudut palkkaamaan työvoimaa ja omasta työajastasi valtaosa menee kaikkeen muuhun kuin hakkuukoneen puikoissa istumiseen.”

Toimintaa hankaloittaa myös ammattitaitoisten kuljettajien huono saatavuus, vaikka alalle kouluttautuminen kiinnostaa nuoria. Palkkaamisen esteenä on usein koulusta valmistuvien kuljettajien puutteellinen ammattitaito ja työkokemus. Varsinainen pätevyys vaatii vähintään vuoden työkokemuksen.

”Olemme osallistuneet nuorten kuljettajien kouluttamiseen metsässä, mutta se ei ole meille ilmaista. Eikä kaikista ammatista kiinnostuneista tule pätevää kuljettajaa.”

Urakoitsijalle oleellisinta on, että työssä ammattipätevyyden hankkiva nuori jäisi pidemmäksi aikaa yrittäjän palvelukseen.

”Harvennusleimikoilla tarvitaan tuottavia kuskeja, sillä puuta kertyy järeämpiä päätehakkuita hitaammin”, Myller vertaa. Urakoitsijan toiveena on kunnollinen talvenpohja ennen runsaamman lumen tuloa. Marraskuun vesisateet ja ensi lumen sulaminen heikensi maaston kantavuutta.

Ensiharvennusleimikoiden esiraivaus on urakoitsijan mieleen. Kuva: Ilpo Paananen

”On jouduttu jo valikoimaan hakkuukohteita maastojen kantavuuden mukaan.”

Käytäntö, jossa harvennusleimikoista hakataan syksyllä kovanmaan osat ja pehmeämmät maastot vasta talvella, on lisääntynyt myöhästyneen talven tulon seurauksena.