Lukijalta: Ehdottamani kauppatapa tekisi tarjousten vertailusta metsänomistajalle helpompaa

Henrik Hohterin artikkeli (MT Metsä 10/2024) antaa erinomaisen kuvan hinnoittelututkimuksestani, hinnoitteluehdotuksestani ja ehdotuksestani puutavaran mittauslain muuttamisesta. Kaverit kertoivat, että he alkavat vihdoin ymmärtää, mitä olen yrittänyt heille intohimoisesti mutta liian konstikkaasti kertoa.

Artikkeliin liitetty Pauli Rintalan kommentti osoittaa, että hän ei ole hinnoitteluehdotustani ymmärtänyt. Mea culpa, minun vikani.

Ehdotan, että rungoille tehdään hakkukoneiden tallentamien läpimittojen avulla teoreettinen katkonta, joka maksimoi rungosta saatavaa sahatavaran määrää, kun tukin latvan minimiläpimitalla sekä tukin pituuden alarajalla ja ylärajalla on yhteisesti sovitut arvot. Oletan, että teoreettista sahatavaraa saadaan keskimääräinen latvan läpimitasta riippuva määrä.

Ostajat antavat tarjouksessaan hinnan teoreettiselle sahatavaralle sekä ainespuun loppuosalle, josta yleensä tulee haketta.

Teoreettisen sahatavaran avulla hintatarjoukset tulevat vertailukelpoisiksi. Kauppaa tehtäessä ei tiedetä teoreettista sahatavaraprosenttia, mutta se opitaan nopeasti ennustamaan luotettavasti, koska sen määrittely on yksiselitteinen. Ostajalla on kaupan jälkeen oikeus katkoa ja käyttää rungot kuten haluaa.

Ehdottamani hinnoittelu ottaa huomioon, että rungon järeä osa on yleensä arvokkaampaa. Runkohinnoittelu ei sitä tee.

Rintala kysyy, miten sahatavaran määrä lasketaan. Julkaisuni kertoo sen täsmällisesti. Rintala kyseenalaistaa, miksi hinnan pitäisi riippua yksittäisen tuotteen eli sahatavaran määrästä. Ehdotuksessani hinta ei riipu sahatavaran määrästä eikä siinä oleteta, että mikään osa rungoista sahattaisiin tai haketettaisiin. Eihän tavaralajihinnoittelukaan vaadi ostajaa kuljettamaan tukkeja sahalle, vaikka näin yleensä oletetaan tapahtuvan.

Usein kuulee kauhistelua, kuinka tukkeja on taas kuljetettu sellun tekoon. Mitä se kenellekään kuuluu, mihin ostaja omaisuuttaan kuljettaa?