Viljelijöiden aseman parantaminen on haaste koko EU:ssa, mutta parannusesitykset ovat jääneet heiveröisiksi

Traktoreilla Brysselin EU-kortteleiden sydämeen kuukaudesta toiseen kokoontuneet huolestuneet maatalousyrittäjät näyttävät saaneen viestinsä läpi. Maataloudesta on EU:ssa puhuttu tämän kevään aikana enemmän kuin miesmuistiin.

EU-parlamentti pääsee tiistaina Strasbourgissa arvioimaan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin maatalouden tulevaisuutta koskevan strategisen vuoropuhelun aikaansaannoksia. Vuoropuhelu toi saman pöydän ääreen maataloustuottajia, liike-elämän vaikuttajia, tutkijoita, kuluttajia, työntekijöitä, ympäristöjärjestöjä ja päättäjiä. Tuloksena on ehdotus tarkistaa perinteistä maatalouspolitiikan näkökulmaa laaja-alaisemmaksi sekä keinoja, joilla tavoitellaan niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisestikin kestävämpää tulevaisuutta. Dialogi käynnistää maatalouspolitiikan muutostyön, jonka pitäisi johtaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen vielä nykyisen parlamentin aikana.

Ilmastonmuutos on läsnä myös nyt hahmotettavissa uudistustarpeissa. Läpileikkaava havainto on, että uudistettavalla maatalouspolitiikalla on jatkossakin kaksi puolta: on pidettävä huolta ilmastosta, jotta ilmasto voisi pitää huolta meistä.

Maataloussektori vastaa välttämättömästä ruuan tuotannosta haasteellisissa oloissa. Ilmastonmuutos aiheuttaa moninaisia vaikeuksia viljelyyn ja tuotantoon. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen uhkaa elonkirjon tasapainoa, ja saastuminen uhmaa luonnon ja sen eliöiden elinoloja. Maatalouskeskustelussa on päästy ainakin yksi kierros eteenpäin. Syyllistäminen on selkeästi vähentynyt ja haasteet nähdään yhteisinä.

Suomelle keskustelu on erityisen merkittävä. Karujen olosuhteiden maa tarvitsee yhteistä maatalouspolitiikkaa ja yhteisiä markkinoita. Noin puolet Suomen saamasta EU-rahoituksesta tulee maatalouteen. Painotus on pohjoisissa oloissa perusteltu ja tarpeellinen. Ukrainan sota on osoittanut, että ruokahuollossa on turvattava omavaraisuus. Maatalous on myös turvallisuustekijä.

Viljelijöiden aseman parantaminen tunnustetaan koko Euroopan haasteeksi. Strategisen dialogin esitykset tuntuvat kuitenkin jäävän heiveröisiksi. Osuustoiminta ja digitalisaation mahdollisuudet eivät taida riittää markkinatalouden maailmassa.

Iso kysymys on, miten kohdistaa tuet niitä eniten tarvitseville. Dialogi pohjustaa maataloustukien isoa ajatuksellista muutosta, pinta-alaperusteisten tukien määrän vähentämistä ja ympäristöperustaisten tukien korostumista. Ukrainan EU-jäsenyysneuvottelut ohjaavat nekin miettimään maataloustukien uudistusta. Kun Ukrainassa keskimääräinen tilakoko ylittää 500 hehtaaria, ei hehtaariperusteisia tukia voida jatkaa nykymuodossaan.

Isoksi asiaksi tulee ennustettavuus tilojen kehittämisessä ja investoinneissa. Paitsi Suomessa, koko nykymuotoisessa EU:ssa avainasemaan nousee nuorten viljelijöiden tukeminen.

Maatalouspolitiikan seuraavan vuosikymmenen uudistuspolitiikan lähtökohdat linjataan nyt. Suomi toimii viisaasti, jos lähdemme tähän keskusteluun aktiivisesti mukaan omia ehdotuksia tehden.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).