Tuottajat vaativat maatalouspolitiikkaan suunnanmuutosta ilmaston hyväksi – MTK:n tiekartalla on mahdollisuus suuriin päästövähennyksiin
Nykyisillä toimilla ruokajärjestelmän päästöt pienenevät vain vähän. Uusia toimia ja rahaa tarvitaan etenkin turvepelloille.Tilaajalle
Suorakylvöllä ja kevennetyllä muokkauksella on tiekartan mukaan mahdollista päästä merkittäviin polttoainesäästöihin, jos menetelmät otetaan laajasti käyttöön. Kuva: Kimmo HaimiTuottajajärjestöt MTK ja SLC haluavat maatilat todella tekemään ilmastotoimia.
Järjestöt julkaisivat tiistaina maatalouden vähähiilisyystiekartan, jonka selvityksestä on vastannut Luonnonvarakeskus (Luke).
Selvityksen lähtökohtina on, että ruuan omavaraisuus pysyy nykyisellään ja ilmastotoimien tekeminen on viljelijälle kannattavaa.
Nykyisillä toimilla, eli kuluvan cap-kauden ohjelmalla, ruokajärjestelmän ilmastovaikutus pienenee vain vähän.
Jotta vaikutus olisi suurempi, täytyy politiikan muuttua ja rahoitusta ilmastotoimiin selvästi lisätä. Muutoksia voidaan myös tehdä jossain määrin oma-aloitteisesti maatiloilla ja tekniikan kehittyminen auttaa osaltaan.
Hiilimarkkinat halutaan osaksi työtä. Silloin viljelijät voisivat myydä hiilioikeuksia esimerkiksi sitoessaan hiiltä maahan tai muuttaessaan turvepeltoja kosteikoiksi.
Viljelijäjärjestöt ehdottavat nyt rohkeasti, että tuotannosta irrotettuja pinta-alatukia olisi maltillisesti alennettava ja siitä vapautuva raha kohdennettava vaikuttaviin ilmastotoimiin.
Merkittävimpiä toimia ovat turvepelloilla tehtävät muutokset. Niihin olisi ohjattava niin julkista kuin markkinoilta tulevaa rahaa.
Tiekartan skenaarioissa ehdotetaan muun muassa ilmastokosteikkojen määrän tuntuvaa lisäämistä, turvepeltojen nurmien lisäämistä, lisäpalkkioita vetetyille turvepelloille sekä tuntuvaa monimuotoisuuspalkkiota pysyville nurmille turvepelloilla.
Tutkimusprofessori Heikki Lehtonen Lukesta toteaa, että iso osa paksuturpeisista pelloista on vahvoilla maito- ja nautakarja-alueilla.
Sieltä pellot eivät nyt vapaudu ilmastokosteikoiksi eikä yhteiskunta voi sitä vaatia. ”On investoitu valtion tuilla ja kannustamana navetoihin. Ei niitä nyt voi laittaa kiinni”, Lehtonen sanoo.
Osan näistä turvepelloista voisi säätösalaojittaa, mikä pienentäisi päästöjä osaltaan.
Turvepeltojen merkittävimmät ilmastotoimet on tehtävä alueilla, joilla niiden osuus kokonaispeltomäärästä on vähäisempi, tiekartassa linjataan.
”On investoitu valtion tuilla ja kannustamana navetoihin. Ei niitä nyt voi laittaa kiinni.” Heikki Lehtonen
Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat yhteensä 15 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa.
Tiekartassa on kolme skenaariota. Ensimmäisessä jatketaan nykyisillä toimenpiteillä, joilla muutos on vähäinen. Toisessa skenaariossa uusia toimenpiteitä otetaan käyttöön maltillisesti ja kolmannessa kunnianhimoisemmin.
Kunnianhimoisimmassa skenaariossa päästöt vähenisivät vuoteen 2035 mennessä jo yli neljä miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Vuoteen 2050 mennessä yli kuusi miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa.
Suurin yksittäinen vähennys, kolmasosa koko vähennyksestä, tulisi turvepeltojen toimenpiteistä.
Päästöt vähenevät myös esimerkiksi fossiilisen energian kulutusta vähentämällä ja biokaasun ja aurinkoenergian tuotantoa lisäämällä. Polttoainetta säästyy siirtymällä suorakylvöön tai kevennettyyn muokkaukseen.
Tiistaina järjestetyssä tiekartan esittelytilaisuudessa kysyttiin, mitä tiekartta käytännössä tarkoittaa viljelijän arjessa?
”Jokainen lähtee toteuttamaan niitä toimia, jotka omalle tilalle sopivat. Ajatellaan asioita uudella tavalla. Paljon kyse on viljelykierroista”, Lehtonen sanoo.
Jos turvemaiden toimenpiteisiin tulee uutta rahaa, niin viljelijät voivat silloin siirtää heikoimmat lohkot pois nykyisestä viljelystä, Lehtonen toteaa.
Valtiosihteeri Päivi Nerg maa- ja metsätalousministeriöstä oli huolissaan toimenpiteiden rahoituksesta. Hän ei usko valtion tai EU:n kirstusta löytyvän helposti lisärahaa. Siksi hän oli tyytyväinen, että tiekartassa on otettu vahvasti markkinat mukaan.
Kansliapäällikkö Juhani Damski ympäristöministeriöstä sen sijaan muistutti, että ilmastotoimet luovat viljelijöille ja muille maaseudun yrittäjille uusia ansaintamahdollisuuksia.
”Maatalouspolitiikka lähtee siitä, että ruokaa on oltava riittävästi ja sen on oltava edullista. Energiamarkkinassa ei ole tällaisia rajoitteita.” Esko Rissanen
Biokaasun mahdollisuuksia tilaisuudessa kommentoi luomuviljelijä Esko Rissanen, jolla on kokemusta biokaasuhankkeiden vetämisestä.
Rissasen mukaan maatalouden suurin hyödyntämätön potentiaali on peltobiomassan energiakäytössä. Hän arvioi, että neljännes Suomen peltoalasta voisi olla energiantuotannossa esimerkiksi biokaasunurmilla.
”Maatalouspolitiikka lähtee siitä, että ruokaa on oltava riittävästi ja sen on oltava edullista.”
”Energiamarkkinassa ei ole tällaisia rajoitteita. Jos pelloilla tuotettaisiin energiaa, niin voitaisiin saada siitä sen arvon mukaista hintaa”, Rissanen pohtii.
Kaasun logistiikka on haaste, miten saada paikallisesti kysyntä ja tarjonta tasapainoon. Kaasuputkiverkosto mahdollistaisi hajautetun tuotannon täyden hyödyntämisen, Rissanen sanoo.
Biometaanille pitäisi olla jakeluvelvoite, niin markkina liikennepolttoaineena syntyisi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
