Halu kuunnella ja oppia vie monimuotoisuuttakin eteenpäin − Suomessa toimivat keinot eivät sellaisenaan toimi vaikkapa Espanjassa

Puuta jalostavan teollisuuden viime syksynä julkaiseman monimuotoisuustiekartan jalkautus on täydessä käynnissä. Yhtenä tärkeänä teemana ovat kohtaamiset eri sidosryhmien kanssa. Niin Oulussa, Lahdessa kuin Tampereellakin järjestetyissä tilaisuuksissa tiekartta ja siihen liittyvät toimet ovat herättäneet paljon hyvää keskustelua ja ajatustenvaihtoa.

Viime viikolla tiekarttakiertue laskeutui Brysseliin. Europarlamentaarikko Elsi Kataisen emännöimässä tilaisuudessa meillä oli ilo esitellä Suomessa tehtävää pitkäjänteistä työtä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi osana kestävää metsätaloutta. Maassa, joka on EU:n metsäisin ja jossa puuta jalostavan teollisuuden merkitys kansantaloudelle on aivan omaa luokkaansa.

Tilaisuudessa oli piristävää kuulla komission edustajalta siitä, kuinka merkittävä rooli puupohjaisilla tuotteilla on vihreässä siirtymässä sekä osana kestävää taloutta ja hyvinvointia. Raaka-aineen riittävä ja häiriötön saatavuus mainittiin myös. Tällainen viesti komissiosta on korville kuin keväinen linnunlaulu pitkän talven jälkeen.

Ilmastonmuutoksen torjunnan ohella luonnon sopeutuminen ilmaston muuttumiseen nousee tänä päivänä esiin useissa puheenvuoroissa. Tiedämmekö me, mitä tuleman pitää? Tutkijajoukosta kuuluu viestiä siitä, että muun muassa EU:n ennallistamisasetuksessa fokus on aivan väärään suuntaan: se katsoo peruutuspeiliin, kun pitäisi katsoa tulevaan. Tiekartattammekaan ei anna sopeutumisesta täydellistä vastausta, mutta se kannustaa yhdistämään metsien hyvää kasvua sekä monimuotoisuutta koskevat toimet. Metsien aktiivisella hoidolla on iso merkitys, passivoitumiseen ei nyt ole varaa.

Sekä sopeutuminen että monimuotoisuuden edistäminen edellyttävät paikallisten olosuhteiden huomioon ottamista. Esittämämme toimet ovat juuri niitä, jotka sopivat suomalaisiin metsiin ja suomalaisiin olosuhteisiin. Muun muassa lahopuun määrätietoinen lisääminen tai kohdennetut kulotukset ovat meille tärkeä keino lisätä metsien monimuotoisuutta. Espanjalaisten tai portugalilaisten työkalupakkiin ne eivät sellaisenaan sovi, sillä metsäpaloriskiä ei haluta monimuotoisuustoimilla lisätä. Lisähaastetta kansallisiin toimiin tuo se, jos maanomistus ei ole selvää. Näin on tilanne Italiassa.

Mitä Brysselistä jäi tällä kertaa käteen? Minulle se oli keskustelu itsessään, halu kuunnella ja oppia eri näkökulmista. Se on myös, mitä Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry haluavat osana tiekartan jalkauttamista tehdä. Niinpä tiekarttakiertueemme palaa jälleen kotimaahan ja jatkaa matkaansa Kuopioon sekä Jyväskylään. Kiertue päättyy huhtikuussa Joensuuhun, jossa järjestämme yhdessä tiekartan tutkimusryhmän kanssa mittausta ja metsätietoa käsittelevän seminaariin. Silloin linnut visertävät kevättä jo ihan oikeasti.

Kolumnin kirjoittaja on metsäteollisuusjohtaja.