Viljelijät ottivat etunojan luonnon vaalijoina – luontokadon torjunta vaatii sitoutumista koko yhteiskunnalta

Tuottajajärjestöt MTK ja ruotsinkielinen SLC julkaisivat torstaina tiekartan luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisestä. Tiekartta on jatkumoa MTK:n luonnon monimuotoisuusohjelmalle ja SLC:n ympäristöohjelmalle. Tiekarttajulkaisu on laaja kokonaisuus, jonka tavoitteissa ja toimenpiteissä käsitellään yleistä järjestötoimintaa, toimintaympäristöä sekä monimuotoisuuden kannalta merkittäviä maatalous- ja metsäympäristöjen ominaisuuksia. Tutkimustiedon kokoamisesta ja tuottamisesta ovat vastanneet Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto sekä Pellervon taloustutkimus.

Kyseessä on tärkeä kannanotto ja ohjenuora viljelijäjärjestöiltä. Luontokatoa pidetään ilmastonmuutoksen ohella yhtenä isoimmista uhkakuvista ihmiskunnan tulevaisuudelle. Lähes 200 maailman valtiota pääsivät vuonna 2022 yksimielisyyteen luontokadon pysäyttämisestä. Käytännössä luonnon tuhoaminen ympäri maailmaa kuitenkin jatkuu ja osin myös kiihtyy. Euroopassa ja Suomessa ollaan ympäristötoimissa monia muita alueita edellä. Itsetyytyväisyyteen meilläkään ei ole varaa.

Luonnon monimuotoisuudesta puhutaan kaikkialla yhteiskunnassa. Ylätason puheet ja tavoitteet ovat kuitenkin kaukana arjesta. MTK:n johtokunnan jäsen Aleksis Kyrö tiivisti asian tiekartan julkistustilaisuudessa olennaisen. Käytännössä työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta ei tee kukaan muu kuin maanomistaja. Sen takia maanomistajien asiantuntemus tarvitaan mukaan keskusteluun kaikilla tasoilla.

Tiekartan jäsenkyselyistä käy ilmi, että maataloustuottajista ja metsänomistajista yli 80 prosenttia pitää luonnon monimuotoisuuden turvaamista omassa toiminnassaan tärkeänä. Maatalousalueilla elää 40 prosenttia kaikista uhanalaisista linnuista, hyönteisistä, kasveista ja maaperäeliöstöstä. Tärkeimpiä elinympäristöjä näille lajeille ovat perinnebiotoopit, jotka ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Tiekartassa on kolmen skenaarion avulla tarkasteltu, millaisia toimia luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen maatalousympäristöissä edellyttäisi. Tiukimman skenaarion tavoitteiden toteuttaminen aiheuttaa yhteiskunnalle vuodessa lisäkustannuksia 54–95 miljoonaa euroa nykyisiin politiikkatoimiin verrattuna. Metsien osalta kustannukset ovat selvästi isompia, kun lähdetään suojelualueiden lisäämisestä. Se ei voi kuitenkaan olla ainoa tapa lisätä monimuotoisuutta metsissä.

Ensimmäinen skenaario kuvaa kehitystä ilman erityisiä uusia politiikkatoimia. Oletuksena on, että kuluvan cap-kauden ympäristötoimet toteutetaan tavoitepinta-alojen mukaan. Lopputuloksena biodiversiteetin tila paranee hieman vuoteen 2030 saakka, mutta sen jälkeen heikkenee tai pysyy samana vuoteen 2050 tultaessa. Maaperäeliöstön monimuotoisuus heikkenee koko tarkastelujakson ajan. Toinen skenaario lähtee siitä, että biodiversiteetin köyhtyminen pysäytetään. Tähän päästään, jos monimuotoisuutta edistävien toimien määrä pelloilla lisätään. Kolmas skenaario kääntää biodiversiteetin elpymisuralle. Toimet ovat samat kuin toisessa skenaariossa mutta niitä toteutetaan vielä laajemmin. Monimuotoisuutta elvytetään muun muassa viljelykiertoja monipuolistamalla niin, että monokulttuuriviljelyä ei ole. Kivennäismailla sijainneet laitumet ennallistetaan perinnebiotoopeiksi ja laidunnusta edistetään lisäämällä lampaiden ja emolehmien määrää.

Maatalouden osalta lisäkustannukset eivät ole valtavia suhteutettuna maatalouspolitiikan kokonaisuuteen tai ruokaketjun rahavirtoihin. On selvää, että kannustimien pitää tulla enssijaisesta markkinoiden kautta. Koko ruokaketjun pitää sitoutua tavoitteeseen. Pieni monimuotoisuuslisä kuluttajan ruokakorissa mahdollistaa ison vaikutuksen luonnon tilaan.