Lukijalta: Suomeen tarvitaan taho, joka ottaisin vastuulleen arvonsa menettävät asuinkiinteistöt

Suomessa monien ihmisten suurin varallisuuserä on asunto. Asuntojen arvonalennus köyhdyttää koko kansakuntaa ja jakaa ihmisiä liiaksi voittajiin ja häviäjiin. Erityisesti Itä-Suomi vaikuttaa olevan kovilla Venäjän tilanteen vuoksi.

Suomen keskimääräinen kuntakoko vuonna 2022 oli 18 006 asukasta. Yli 100 000 asukkaan kaupunkeja on vain yhdeksän, mutta niissä asuu yli 2,2 miljoonaa suomalaista. Pieniä, alle 10 000 asukkaan kuntia on 213 eli lähes 70 prosenttia kaikista kunnista.

Aluetutkimuksia tekevä konsultointitoimisto MDI arvioi väestön vähenevän jopa neljässä kunnassa viidestä.

”Jos väestömäärä kutistuu ja asuntojen kysyntä vähenee, niin alueen asuntohinnat kehittyvät huonosti”, toteaa Raklin pääekonomisti Julia Ruotsi.

Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön Hoasin toimitusjohtaja Matti Tarhio on puhunut jo Asunto-Arsenalin perustamisen tarpeellisuudesta, koska arvoaan menettävän kiinteistökannan jalostustoimiin olisi pakko löytää valtakunnallinen ratkaisu (KL 12.9.). Roskapankki Arsenal oli vastaava ratkaisu 1990-luvulla. Tarhio ehdotti, että Asunto-Arsenalin toinen osa keskittyisi asuntojen purkamiseen ja toinen niiden kehittämiseen.

Myös asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara on kiinnittänyt huomiota siihen, että asuntojen ylitarjonta keskittyy väestöään menettäviin kuntiin. Ara on laskenut, että ylitarjontaa on kaikkiaan 168 kunnassa. Hypon toimitusjohtaja Ari Pauna on arvioinut, että Suomessa on jopa miljoona arvoaan menettävää asuntoa.

Osassa rakennuksissa ei ole juuri arvoa eikä EU:n vaatimaan energiatehokkuuteen investointeja siksi nähdä kannattavina.

Miten omistajan vastuuseen omasta omaisuudestaan tulisi suhtautua? Ylivelkaantunen valtionkin kyky kantaa kiinteistöriskiä on rajallinen.

Hypon Pauna uskoo, että vain valtiolla ja EU:lla on riittävästi rahkeita kantaa taantuvien alueiden kasvavaa kiinteistöriskiä.

Asia on vaikea ja ehkä siksi sitä vain yritetään lykätä kauemmaksi. En ole huomannut kansanedustajien liiemmin ottavan tätä asiaa esiin. Olen sitä mieltä, että jossain kohtaa Suomen kiinteistöjen suurta arvonalemista täytyy valtakunnan tasolla miettiä ja löytää konkreettisia keinoja tilanteen hallitsemiseksi. Mitä nopeammin asiaan tartuttaisiin sitä enemmän olisi aikaa ja keinoja.

Johanna Seesaro

Tuusula