Purra: Olemme 15 vuoden aikana vajonneet pohjoismaisesta klubista kohti Etelä-Euroopan raskaasti velkaantuneita talouksia

Haluan pitää ministerin roolissa tervettä kriisitietoisuutta yllä taloudestamme, sillä tilanne on kaunistelematta vakava. Ensi vuoden budjetti on raskaasti alijäämäinen, noin 11,4 miljardia euroa, vaikka leikkaamme ja teemme uudistuksia. Monien mielestä liikaa, omasta mielestäni liian vähän. Suhdanne on vaikea eikä anna meille lainkaan vetoapua.

Julkisyhteisöjen, erityisesti velkaa kerryttävien sektoreiden syvä alijäämä pitää velkasuhteen kasvussa lähitulevaisuudessa. Alijäämien paisumista selittävät etenkin valtionlainojen korkomenojen voimakas kasvu ja hyvinvointialueiden rahoitus, joka nielee valtiolta merkittäviä summia. Maksamme nyt siis kovaa hintaa vuosikausien velkaantumisesta ja siitä, että edellinen hallitus velkarallillaan piti koossa hajanaisen hallituskokoonpanon. Verotuksen myötä tarkentunut sotesiirtolaskelma aiheutti myös ymmärrettävästi kunnissa kasvavia vaatimuksia. Talouden pommeja tuntuu tippuvan viime hallituksen päättämän soten myötä kerta toisensa jälkeen, ikään kuin hoidon ja hoivan ongelmissa ei olisi riittämiin.

Suomea uhkaa jopa jääminen EU:n finanssipoliittiselle tarkkailuluokalle. Rikomme sekä ensi että sitä seuraavana vuonna sekä alijäämä- että velkasääntöä. Julkisen velan BKT-osuus lähestyy vauhdilla EU:n keskiarvoa, joka on 83 prosenttia. Pohjoismaiset naapurimme Ruotsi ja Tanska ovat velka-asteessa 30 prosentin tasolla ja tekevät piankin ylijäämäisiä budjetteja.

Olemme siis vain 15 vuoden aikana vajonneet keskeisten kansantaloutemme indikaattorien osalta pohjoismaisesta klubista kohti Etelä-Euroopan raskaasti velkaantuneita talouksia. Suomi on komission tuoreen ennusteen mukaan Italian ja Belgian ohella ainoa yli 60 prosentin velka-asteen maa, jonka julkinen velka-aste kasvaa edelleen seuraavina vuosina.

Erityisesti Sanna Marinin hallituksen soteuudistus on nykyiselle hallitukselle raskas perintö, nykyinen valtiovarainministeri tylyttää. Kuva: Jarkko Sirkiä

Erityisesti Marinin-Saarikon hallituksen soteuudistus on nykyiselle hallitukselle raskas perintö, sillä toteutetussa mallissa ei soten kustannusten kasvuvauhtiin odoteta merkittävää hidastumista. Poliittisesti on ymmärrettävää, että yli kymmenen vuotta jatkuneelle soteväännölle haluttiin piste, mutta uudistus, joka ei myöskään käytännössä korjaa soten keskeisiä ongelmia, kuten hoitoketjujen pirstaloitumista, olisi pitänyt jättää tekemättä.

Keskeistä pysyvässä julkistalouden tasapainottamisessa on se, että hallituksen valitsemalla kurinalaisella linjalla jatketaan kaksi vaalikautta. Suomella ei ole varaa siihen, että neljän vuoden reformijakson jälkeen vaihdettaisiin taas velkavetoiseen kulutusjuhlaan ja paisutettaisiin sosiaalivaltiota.

Tässäkin asiassa Suomen täytyy kyetä ottamaan oppia Skandinaviasta, jossa vasemmistosta oikeistoon ymmärretään, että kestävällä pohjalla oleva julkinen talous on edellytys kaikelle muulle. Hypoteettisena ajatuksena voi pohtia sitä, olisiko Suomessa ollut syytä takavuosina säätää Saksan tyylisestä velkajarrusta, joka rajoittaa Saksan hallituksen ja osavaltiohallitusten mahdollisuuksia tehdä uutta velkaa.

Vaikka Saksan ”Schuldenbremse” on saanut myös perusteltua kritiikkiä osakseen siitä, että se rajoittaa tarpeellisia julkisia investointeja, on se samalla pakottanut Saksan julkisyhteisöt noudattamaan kurinalaista finanssipolitiikkaa.

Kolumnin kirjoittaja on valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja.