Riikka Purra: Suomalaisten työviikko on erityisen lyhyt

Valtiovarainministerin huomiosta ison osan saa julkinen talous ja sen kroonisesti heikko tila. Hallitusohjelman leikkaukset ja uudistukset pyrkivät sen korjaamiseen. Samaan aikaan on syytä nähdä talouden, työmarkkinoiden ja muun sääntelyn uudistamisen välttämättömyys talouskasvun näkökulmasta.

Vaikka kuinka viilaisimme budjettia, tilanne ei merkittävästi parane, mikäli emme saavuta 15 vuotta kitukasvuisesti kehittyneeseen maahan oikeaa yksityisen sektorin talouskasvua, menestyvää liiketoimintaa ja sitä myötä lisää työtä.

Sen edellytykset pelkkien toiveiseen perustuvien mantrojen sijaan sisältävät toimenpiteitä esimerkiksi verotukseen, kannustimiin ja kansan osaamiseen.

Suomea vaivasi pitkään Nokia-harha. Vaikka Nokia tarjosi vuosiksi menestystä ja hyvinvointia, se myös aiheutti katsannon kapenemista ja liiallista luottoa suomalaiseen erinomaisuuteen. Nokian rapistuessa takaa tuli esille paljon haavoittuvampi maa – elintaso, jonka ylläpitämiseen ei oikeasti ole varaa. Ja velka kasvaa.

Vaikka työllisyys on edelleen huomattavan korkealla, peittää työllisyysaste taakseen heikot työn kannustimet – matalilla palkkatasoilla ylipäätänsä työllistyä ja korkeammilla tehdä enemmän töitä. Kokonaistyöpanos ei ole noussut. Työtuntien määrä on jopa laskenut. Suomessa on verrokkimaihimme nähden myös erityisen lyhyt työviikko.

Väestökehitys on ankeaa. Suomalaiset eivät tee riittävästi lapsia. Halpamaahanmuutto ei pelasta asiaa kuin korkeintaan maansa ja kansansa (ja veronmaksajan) hyljänneen äärikapitalistin mielestä.

Työn tuottavuuden kasvu on Suomessa aivan erityisen heikkoa. Yhä tippuvat Pisa-tulokset viestivät, että suunta on kaiken lisäksi väärä. Nuori, jolla on vakavia puutteita perustaidoissa, ei varmasti kilvoittele osaamisen ja innovaatioiden kanssa tulevaisuudessakaan. Helppokäyttöiset Kelan sovellukset ovat todennäköisempi vaihtoehto.

Suomen kauppatase on ylijäämäinen ainoastaan raaka-aineissa ja välituotteissa – toimitamme maailmalle siis alemman jalostusasteen tuotteita. Joidenkin mielestä tuulimyllyillä täytettävä maa olisi oivallinen energianviejä. Joskus tavoittelimme suurempaa.

Suomesta ei ole kilpailemaan valtiontuilla isojen maiden kanssa eikä meidän pidä alkaa energian ja raaka-aineiden siirtomaaksi. Tarvitsemme osaamista, jalostustuotteita, korkeaa teknologiaa. Järkevän elinkeinopolitiikan päälle tarvitaan realistista teollisuuspolitiikkaa. TKI on tärkeää, mutta vain pieni osa sitä. Valtion toimin voidaan mahdollistaa ja tuuppia, mutta veronmaksaja ei voi muutenkin nääntyneenä hoitaa asioita kuntoon.

Suomella on toivoa, kunhan vaihdamme valittamisen toimeliaisuuteen ja teemme välttämättömät uudistukset. Ne eivät ole radikaaleja vaan aivan peruskauraa. Jos ne olisi tehty silloin kuin muissakin maissa, tilanne ei valtiovarainministerinkään pöydällä vuonna 2024 olisi lainkaan näin huolestuttava.

Kolumnin kirjoittaja on valtiovarainministeri (ps.).