Yliö: Vesistöjen ennallistamistoimia tarvitaan muuallakin kuin vesistöissä

Ihmistoiminta on muuttanut suurinta osaa Suomen vesistöistä. Jokia, puroja, rannikkovesiä ja järviä on padottu, muokattu, kuivattu ja ruopattu. Lisäksi rehevöityminen ja vesistöjen tummuminen heikentävät vesistöjen tilaa.

Ennallistamisen tavoitteena on palauttaa vesistöjen vedenlaatu, elinympäristöt, monimuotoisuus ja virkistyskäyttöarvo mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Erilaisin ennallistamistoimin jokien, järvien, purojen ja kosteikkojen luonnollisia toimintoja pyritään palauttamaan sekä estämään hyvässä tilassa olevien vesistöjen heikentyminen.

Monet yksityiset, paikalliset suojeluyhdistykset ja alueelliset tahot ovat tehneet hyvää työtä lähivesistöjen tilan parantamiseksi, mutta valtakunnallisesti tarkastellen työtä vielä riittää.

EU:n ennallistamisasetus astui voimaan vuosi sitten ja Suomessa on aloitettu kansallisten toimien suunnittelu. Asetuksen tavoitteena on parantaa luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä.

Suomessa sisävesien luontotyyppeihin kuuluvat muun muassa jokien, järvien ja ranta-alueiden ekosysteemit. Arvion mukaan vain noin puolet näistä on hyvässä tilassa.

Asetus velvoittaa myös kartoittamaan ja poistamaan käyttötarkoituksensa menettäneitä esteitä, kuten patoja, jotta joet voivat virrata vapaasti.

Ennallistamistavoitteiden täytäntöönpanon hinnaksi on arvioitu satoja miljoonia euroja vuosittain. Näistä suurin osa kohdistuu vesistöihin.

Vesienhoitolaki tukee ennallistamisasetuksen tavoitteita. Vesienhoidon tavoitteena on, että Suomen kaikkien pinta- ja pohjavesien tila on vähintään hyvä ja ettei vesien tila saa heikentyä.

Vaikka suurin osa pintavesistä täyttää vaatimukset, 35 prosenttia jokipituudesta ja 15 prosenttia järvipinta-alasta on heikossa ekologisessa tilassa. Lisäksi purovesistämme valtaosa, Etelä-Suomessa lähes kaikki, ovat heikentyneessä tilassa.

Vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin joita luultavasti tullaan esittämään kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa.

Vesistöjen tilaa heikentää vesirakentamisen vaikutusten lisäksi valuma-alueelta, erityisesti maa- ja metsätaloudesta, peräisin oleva ravinnekuormitus. Viime vuosina yhä enemmän huomiota on myös kiinnitetty vesistöjen tummumiseen, mikä johtuu erityisesti turvemailta peräisin olevasta orgaanisen aineen, eli humuksen, kuormituksesta.

Ilmastonmuutos lisää valuntaa ja kuormitusta entisestään.

Vesistöjen ennallistaminen vaatii toimenpiteitä myös valuma-alueilla. Soiden, metsien ja maatalousympäristöjen kunnostus tukee vesistöjen tilan parantamista. Pelkkä vesistön kunnostus ei usein riitä, ellei myös vähennetä kuormitusta ympäröiviltä alueilta.

Valuma-aluesuunnittelulla ratkaistaan veden laatuun ja määrään liittyviä tarpeita ja haasteita valuma-alueen laajuisesti. Se tarjoaakin hyvän lähestymistavan ennallistamistoimenpiteiden suunnittelulle ja toteutukselle – ei ainoastaan vesistöissä vaan myös maa-alueilla. Valuma-aluesuunnittelu mahdollistaa myös elinkeinojen, kuten metsänhoidon ja viljelyn, vedensaannin ja kuivatuksen koordinoidun toteuttamisen niin, että kaikki hyötyvät.

Esimerkiksi kosteikot, tulvatasanteet ja kaksitasouomat vähentävät tulvia, sitovat ravinteita ja toimivat vesivarastoina kuivina kausina. Pienimuotoisesti ennallistaminen onnistuu esimerkiksi jättämällä rantavyöhyke luonnontilaan, estämällä ravinteiden valuminen vesistöön ja käyttämällä vähän kuormittavia lannoitteita.

Toimenpiteet vaativat rahaa, suunnittelua ja yhteistyötä. Paikalliset olosuhteet ja valuma-alueet on huomioitava, ja toimet on kohdennettava järkevästi.

Maanomistajien, viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyö on jatkossakin tärkeää. Ennallistamistoimet vesistöissä voivat vaatia luvan tai ilmoituksen ja niitä säätelee ensisijaisesti vesilaki. Lisäksi kunnostettavan alueen kaikilta maa- ja vesialueiden omistajilta tulee olla lupa tehtäville toimenpiteille.

Ennallistamistoimien tehokas kohdentaminen ja edelleen kehittäminen vaativat vesistöjen pitkäaikaisseurantaa ja tietoa vaikutuksista. Vaikka kaikki vaikutukset eivät ole heti nähtävissä, se ei saa estää toimia. Tulokset voivat näkyä nopeasti, mutta usein ne ilmenevät vasta ajan myötä.

Kuitenkin onnistuessamme vesistöjen ennallistamisen hyödyt näkyvät koko vesistöalueella, maa- ja metsätaloudessa, luonnon monimuotoisuudessa ja koko yhteiskunnassa.

Suomi tunnetaan tuhansista järvistämme – meidän on syytä arvostaa niitä ja niiden tarjoamia ekosysteemipalveluja. Luonnon tilan parantaminen on ennaltaehkäisevää työtä – se torjuu luontokatoa ja parantaa luonnon kantokykyä.

Antti Parjanne

johtava vesitalousasiantuntija

maa- ja metsätalousministeriö

Turo Hjerppe

erityisasiantuntija

ympäristöministeriö