Yliö: Maatalous ylläpitää luonnon monimuotoisuutta

Maatalous Suomessa ylläpitää, vaalii ja parhaimmillaan lisää luonnon monimuotoisuutta. Vastaavasti monimuotoinen luonto hyödyttää maataloutta. Nämä ovat keskeiset viestit toimittamassamme, vasta ilmestyneessä Luontoviisas maatilayritys -kirjassa.

Suomalainen viljelymaisema on luonnostaan monimuotoista johtuen pienestä peltoalasta (7 prosenttia) suhteessa metsiin (75 prosenttia), vesistöihin (10 prosenttia) ja muuhun maankäyttöön.

Myös peltolohkojen koko on suhteellisen pieni, keskimäärin 3,2 hehtaaria, ja yhtenäisiä, laajoja peltoaukeita on vähän. Peltolohkot ovat muodoltaan vaihtelevia ja rajautuvat yleensä metsiin tai vesistöihin. Käytännössä peltomme ovat sijainnista riippuen enemmän tai vähemmän metsien ympäröimiä. Se tuo peltoympäristöön luontaista moninaisuutta ja rikkonaisuutta. Monille lajeille tärkeitä pientareita on paljon.

Maatalousympäristöt ovat lajistoltaan runsaslukuisia. Maatalousympäristöjä ensisijaisina elinympäristöinään käyttävien lajien osuus koko Suomen lajistosta on arviolta 16 prosenttia.

Mitä monimuotoisempi maisemarakenne on, sitä monimuotoisempi on siellä elävä kasvi- ja eläinlajisto.

Perinnebiotooppilaidun. Perinnebiotooppialueilla elää neljännes kaikista tällä hetkellä uhanlaisiksi luokitelluista lajeista. Kuvituskuva. Kuva: Carolina Husu

Meillä on myös avoimesta peltoympäristöstä riippuvaisia lajeja, erityisesti peltolinnustossa. Kotieläintuotanto laiduntamisineen ylläpitää monimuotoisempaa elinympäristöä kuin erikoistuminen kasvintuotantoon.

Maatilan viljelyhistoria, tuotantosuunta ja viljelykäytännöt ovat ajan kuluessa vaikuttaneet siihen, millaisiksi maisemapiirteet ovat muotoutuneet kullakin tilalla ja sen ympäristössä. Jollakin tilalla voi olla runsaasti monimuotoisuutta ja toisilla taas vähemmän.

On hyvä oppia tunnistamaan luonnon monimuotoisuuskohteita omassa tilaympäristössä. Kohteet voivat olla tavanomaisia ja arkisia, eivätkä aina tarkoita perinnemaisemia.

Jokaiselta maatilalta löytyvät samat monimuotoisuutta tukevat maatalousmaiseman peruspiirteet: pihapiiri ja rakennukset, viljellyt pellot, pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, peltoalueita rajaavat metsät ja joutoalueet.

Monimuotoisuutta voi itse tietoisesti lisätä tilalla, ja helpoiten se tapahtuu pelloilla. Viljelykasvien ja pellon käytön monipuolisuus lisäävät monimuotoisuutta sekä maan päällä että alla. Erityisesti kukkivien, hyönteispölytteisten kasvin lisääminen viljelykiertoon on arvokasta.

Juuristorakenteeltaan erilaiset ja syväjuuriset kasvit tukevat maaperäeliöiden elinoloja. Lisäksi tarvitaan kesanto- ja luonnonlaidunlohkoja sekä avoimia, viljelemättömiä alueita.

Viljelyn monipuolistamisessa jo pienetkin muutokset ovat ympäristölle eduksi.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamista on myös vieraslajien torjunta. Haitalliset vieraslajit voivat, nurinkurista kyllä, tulla ongelmaksi juuri viljelyn monipuolistamista edistävistä toimista.

Erityisesti kukkivien, hyönteispölytteisten kasvin lisääminen viljelykiertoon on arvokasta. Kuvassa monimuotoisuuspelto Sastamalassa. Kuvituskuva. Kuva: Jarno Mela

Maatalousmaisema ja viljely ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan viljelyn kehittyessä, ja se vaikuttaa maatalousympäristössä elävään lajistoon. Lajisto sopeutuu jossakin määrin muutoksiin, mutta on myös tärkeä tukea lajiston sopeutumista.

Maatalousympäristön monimuotoisuuden säilyttämisen ja vahvistamisen tavoitteena on ylläpitää erilaisia elinympäristöjä ja niiden lajiston runsautta. Mahdollisuuksien mukaan voidaan palauttaa kadonneita maisemapiirteitä ja elvyttää niistä riippuvaisia, taantuneita lajeja.

Suomessa erityisesti perinnebiotooppien, kuten ketojen, niittyjen, hakamaiden ja metsälaitumien, tunnistaminen ja hoitaminen on tärkeää, sillä niillä elää neljännes kaikista tällä hetkellä uhanlaisiksi luokitelluista lajeista.

Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja lisääminen vahvistaa ympäristövastuullista toimintaa maatilalla. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on mukana yhä enemmän myös lainsäädännössä ulottuen raaka-aineita ostavien yritysten ja kaupan tai rahoituslaitosten vastuullisuusvaatimuksiin asti.

Luonnon monimuotoisuustoimien pitää olla myös taloudellista kannattavia. Usein luonnon monimuotoisuustoimet ovat monihyötyisiä eli niillä on vaikutusta myös ilmastonmuutoksen hillintään, hiilijalanjäljen pienentymiseen, ravinnehuuhtoumien ja kemiallisen kasvinsuojelutarpeen vähentymiseen sekä viljelykasvien viljelyvarmuuden parantumiseen ja satotasojen nousuun.

Nämä hyödyt realisoituvat pidemmällä aikavälillä. Siksi luonnon monimuotoisuustoimien toteuttamisessa tulee olla pitkäjänteinen, ja jo pienet muutokset lajiston elpymisessä ovat palkitsevia ja kannustavat eteenpäin.

Sari Peltonen

kehityspäällikkö, kasvintuotanto

Pro Agria Keskusten Liitto