EU:n rahankäyttöön tarvitaan ryhtiliikettä

5,6 prosenttia. Tätä lukua olemme täällä Luxemburgissa pyöritelleet kauhistunein ja suoraan sanoen pettynein mielin jo toista viikkoa. Kyseessä on EU-tilintarkastajien tuore arvio siitä, kuinka paljon unionimme varoja on käytetty sääntöjenvastaisesti viime vuonna. Ennätyksellinen luku jatkaa hälyttävää trendiä, sillä vielä vuonna 2021 vastaava lukema oli 3,0 prosenttia.

Virhetaso ei ole mittari petoksille tai sille, että EU-rahaa katoaisi taivaan tuuliin. Käytännössä kyse on useimmiten tilanteesta, jossa EU-varoja on maksettu hankkeelle, mutta hankkeen vastuullinen taho ei ole järjestänyt julkista hankintamenettelyä tarvittavien palveluiden tai tuotteiden hankkimiseksi.

Lähes 190 miljardin vuosibudjettia pyörittäessä ei voida välttyä virheiltä. Se on selvää. Mutta tavoitellun virhetason ollessa 2,0 prosenttia, ovat nykylukemat karanneet liian kauas.

Virhetason kasvu johtuu monista syistä, mutta suurimpana ongelmana ovat entistä monimutkaisemmat EU-rahoituskanavat, joiden säännöistä on tullut lähes mahdottomia hahmottaa. Raha kyllä liikkuu, mutta sen käyttö on yhä sekavampaa ja vaikeammin seurattavissa. Samaan aikaan jäsenmailla on kiire käyttää EU-rahoitusta nopeasti, koska nykyiset rahoitusohjelmakaudet lähenevät loppuaan ja ovat osittain päällekkäisiä uusien ohjelmien kanssa.

Viime kädessä komissio on nykytilanteesta vastuussa. Euroopan valtioiden kamppaillessa talousvaikeuksissa, leikkausten ja talouden tasapainotusten keskellä, on suorastaan irvokasta, että EU sallii näin suuria virheitä varojensa käytössä. Veronmaksajilla on oikeus odottaa vastuullisempaa varainkäyttöä.

Unionin taloudellinen painekattila on lisäksi jo lähellä kiehumispistettä. Yli 110 miljardilla eurolla kasvanut EU-velka (nyt yhteensä jo yli 450 miljardia euroa), Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa, kilpailukykyhaasteet, sekä vihreän siirtymän vaatimat investoinnit kasvattavat kaikki tätä painetta entisestään.

Paineen kasvaessa on pidettävä pää kylmänä. Kuitenkin viimeaikaisten mediatietojen mukaan komissiossa suunnitellaan EU budjetin merkittävää uudistusta seuraavan rahoituskehyksen yhteydessä. Mikäli uudistuksen johtoajatuksena olisi seurata elpymispaketista tuttua logiikkaa, olisi se suora tie katastrofiin.

Päinvastoin on tärkeää, että elpymisvälineen virheitä ei toisteta. Puhutaan sitten EU:n budjetista, miljardien investointirahastoista tai mistä tahansa julkisen rahan käytöstä, pitäisi olla itsestäänselvää, että jokainen euro on käytetty läpinäkyvästi sääntöjen mukaan ja että ne ovat jäljitettävissä viimeiseen edunsaajaan saakka. Näin ei elpymispaketin osalta ole ollut.

Tässä onkin uudelle komissiolle konkreettinen näytön paikka. Miten se aikoo selkeyttää EU:n varainkäyttöä niin, että virhetaso saadaan laskemaan? Entä miten se aikoo uudistaa EU:n budjettia uskottavasti toistamatta elpymispaketin virheitä?

Kolumnin kirjoittaja on Suomen jäsen Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa.