EU:n maataloustukien jakoperusteet myllätään perusteellisesti – onko kuuliainen Suomi häviäjä, katoavatko miljardit Etelä-Euroopan pohjattomiin kaivoihin?

Euroopan unionin seitsenvuotisen rahoituskehyksen vanha perusta halutaan romuttaa. Byrokratiaa on tarkoitus purkaa. Suurin osa 1  200 miljardin potista pyritään sirottelemaan jäsenmaihin paremmin perustein kuin tähän asti.

EU:n pitää jatkossa vastata entistä joustavammin ja väkevämmin uusiin haasteisiin. Niistä keskeisimpiä ovat kokonaisturvallisuuden vahvistaminen ja kilpailukyvyn lisääminen. Nykyisellä budjettirakenteella tämä ei onnistu.

Useissa eri eurooppalaisissa medioissa, muiden muassa Frankfurter Allgemeine Zeitungissa ja Politico-verkkojulkaisussa on esitelty komissiossa laadittua suunnitelmaa unionin budjetin mylläämisestä. MT on nähnyt otteita tästä paperista.

Jos suunnitelmat jalkautuvat käytäntöön, jäsenmaille jaettavat maatalous- ja aluetuet eivät jatkossa enää perustu 530 erilaiseen EU:n tukiohjelmaan, vaan 27 kansalliseen suunnitelmaan, joista jokainen jäsenmaa sopii komission kanssa. Se tarkoittaisi, että taistelu suurimpien EU-pottien käytöstä siirtyy Brysselistä kotimaiseen politiikkaan. EU-tasolla sovitaan vain köntän koko.

Tukien maksaminen sidotaan kansallisiin uudistuksiin. Esimerkiksi maataloustukien ehtona olisi, että tuotantoa uudistetaan ilmasto- ja ympäristökriteerein kestävämmäksi. Uudistusten etenemistä mitattaisiin ja tukia maksettaisiin, kun uudistukset etenevät. Tämä ”rahaa uudistuksiin” -periaate on ollut käytössä, kun koronapandemian aikana kasatun elpymisvälineen tukia on jaettu jäsenmaille.

Koko EU-budjetin rakenne halutaan yksinkertaistaa. Suurimman, yli kaksi kolmasosaa koko budjetista kattavan ”siilon” muodostaisivat jäsenmaille maksettavat suorat tuet maatalouteen, aluekehitykseen, liikenneverkkojen rakentamiseen, energiahankkeisiin ja maahanmuuton aiheuttamiin kustannuksiin. Näitä rahoja maksettaisiin kansallisten suunnitelmien ja niihin kytkettyjen uudistusten pohjalta.

Yksi siilo koostuisi erilaisista kilpailukykypanostuksista. Kokonaisturvallisuuden vahvistaminen olisi osa kilpailukykysiiloa. Ukraina-tuet maksettaisiin ulkopolitiikan budjettikategoriasta. Neljäntenä siilona olisi EU-koneiston hallinto.

Yksi oleellinen ja samalla kiistanalainen osa komission suunnitelmaa on nykyisen pilkuntarkan budjettivalvonnan merkittävä vähentäminen. Se keventäisi jäsenmaiden raportointitaakkaa ja vapauttaisi resursseja Brysselin EU-komissiossa. Myös tässä mallina on koronarahasto, josta maksettuja tukia ei valvottu samalla tavalla kuin perinteisiä suoria EU-tukia.

”Voi sanoa, että melkein puolet komission voimavaroista käytetään kirjanpidolliseen valvontaan”, kokenut komission virkamies tähdentää MT:lle. Hänen mukaansa budjettiuudistus voisi tarkoittaa, että Brysselin komissiota pienennetään merkittävästi. ”Tällaista on ilmassa. Tuntuu, että se on jopa tavoite”, lähde huomauttaa.

Toisin kuin ajatellaan, nimenomaan komissiossa olisi valmiutta vähentää valvontaa, mutta monissa jäsenmaissa, esimerkiksi Saksassa, sitä vastustetaan. Myös EU:n tilintarkastustuomioistuimessa suhtaudutaan asiaan varauksellisesti.

Vastustus perustuu pitkälti niihin huonoihin kokemuksiin, joita 800 miljardin euron koronaelpymisvälineestä on saatu. Italia oli rahaston suurin hyötyjä, mutta samaan aikaan Italiassa myös tukirahojen väärinkäyttöä oli eniten. Tämän ovat MT:lle vahvistaneet lähteet sekä EU-komissiossa että tilintarkastustuomioistuimessa.

Budjettiuudistus voi valvonnan purkamisen osalta kilpistyä jäsenmaiden vastustukseen. Suomen kaltaiset kuuliaisesti sääntöjä noudattavat maat ovat helposti häviäjiä ja iso osa rahoista katoaa Etelä-Euroopan maiden ”pohjattomiin kaivoihin”.

Toinen iso kysymys on vuosien 2028−2035 rahoituskehyksen koko. Nyrkkisääntö on ollut, että sen pitää pysyä noin prosentissa koko unionin kansantuotteesta. Kuluvalla kehyskaudella yhteiseen velkaan perustuva koronarahasto nosti EU-kassan koon noin 1,7 prosenttiin kansantuotteesta.

Osa jäsenmaista lähtee siitä, että tulevalla kehyskaudella palataan vanhaan noin prosentin nyrkkisääntöön eikä budjettia kasvateta. Tätä rintamaa johtaa Saksa.

Ranska, Italia ja Espanja taas haluavat, että EU:lle yhteisellä velanotolla uusi noin 800 miljardin euron investointirahasto, jota myös Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi omassa kilpailukykyraportissaan suosittelee.

Esitys uudesta rahoituskehyksestä on tarkoitus julkaista ensi kesänä. Todennäköisesti julkaisu kuitenkin siirretään yli Saksan vaalien, jotka pidetään syyskuussa 2025.