Komissio yrittää sanoa viimeisen sanan metsäasioissa

Komissiosta vuodettiin hiljattain tällä viikolla julkaistava aloite asetukseksi metsien monitoroinnista. Komission tavoite on jälleen päältä varsin kaunis: asetuksen avulla halutaan harmonisoida unionin metsädataa sekä parantaa metsien tuhonkestävyyttä.

Tämä EU:n metsästrategiaa oleva osa on kuitenkin jälleen täydellinen esimerkki salamyhkäisestä valmistelutyöstä, jossa demokratian peruspilareita ei täysin kunnioiteta. Alun perin komissio viesti halustaan auttaa jäsenmaita, ja osa tämän jopa uskoi. Todellisuudessa komission väitteistä huolimatta sidosryhmiä on konsultoitu vähintään yksipuolisesti ja vuodetusta versiosta paistaa vahva valvontahalu.

Vuodettu versio on esimerkiksi sisältänyt yli 30 indikaattoria, joiden kerääminen voisi pahimmassa tapauksessa valua jopa metsänomistajalle itselleen. Näiden lisäksi aloite sisältää liudan delegoituja säädöksiä eli sillä pyritään lisäämään komission lainsäädäntövaltaa entisestään. Dataa tultaisiin käyttämään aloitteen sisältämään pitkän välin metsäsuunnitteluun.

Tällainen lainvalmistelu Euroopan tasolla ei kerta kaikkiaan käy laatuun.

Komission on aivan kestämätöntä väittää kuuntelevansa kansalaisia ja sidosryhmiä tasapuolisesti, kun julkaistavan aloitteen lopputulos ei heijastele näitä korulauseita millään tavalla.

Metsäaloitteiden määrä on ollut keskustelussa läpi kuluneen vaalikauden. Vaikka keskustelua seuranneet ovat todennäköisesti huomanneet, että samat teemat esimerkiksi EU:n kompetenssikysymyksestä metsäasioista toistuvat jatkuvasti, on äärimmäisen tärkeää äänestää tulevissa EU-vaaleissa niitä ehdokkaita, jotka jaksavat jatkaa Suomen metsätaistelua kansallisen päätäntävallan säilyttämiseksi.

Usein metsäaloitteisiin liittyvät yksityiskohdat kohahtavat ja kohahduttavat kansallisessa mediakentässämme vasta, kun jokin räikeä yksityiskohta on jo hyvää vauhtia menossa läpi EU-päätöksentekomankelista. Mediamyrskyissä harvoin muistetaan, että työtä kohtuullisemman metsäpolitiikan eteen tehdään joka päivä.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun parlamentissa on onnistuttu torppaamaan jokin erittäin kyseenalainen metsiin liittyvä viritelmä ennen kuin asia on ollut lähelläkään päivänvaloa Suomessa – viimeksi aivan viime kuukausina, kun tietyt tahot päättivät kaikessa hiljaisuudessa ottaa asiakseen saada parlamentin hyväksymään metsäpolitiikan osaksi EU:n kompetenssia.

Mistä äänestäjä sitten voisi tietää, että metsäasioita puolustava ehdokas oikeasti osaa asiansa? Ainakin kysymällä suoraan vaaliteltalla, miten hän tätä tehtäväänsä Euroopan parlamentissa hoitaisi.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.)