Lukijalta: Metsästysseurojen pitäisi hakea hirvilupia reilusti

Vuosittain 120 000 metsästäjää osallistuu hirvijahtiin, saa saaliksi noin 40 000 hirveä ja seitsemän miljoonaa kiloa lihaa. Hirvenmetsästys on maaseudulla merkittävin jäljellä oleva sosiaalinen verkosto.

Toisaalta hirvet aiheuttavat isoja taloudellisia ja inhimillisiä vahinkoja. Viime vuonna sattui 1 814 hirvikolaria. Kolarien aiheuttamien vuotuisten kustannusten arvioidaan nousevan 90–100 miljoonaan euroon, niissä kuolee muutama ihminen ja noin pari sataa loukkaantuu. Hirvien metsätaloudelle aiheuttamien kasvutappioiden ja laatuvirheiden vuosittaiseksi arvoksi Luonnonvarakeskus arvioi noin 50 miljoonaa euroa.

Valtio säätelee hirvenpyyntiluvilla hirvikannan kokoa ja kerää pyyntiluvilla rahaa hirvien aiheuttamien vahinkojen kattamiseksi. Hirvestäjät maksavat vuosittain lupamaksuja yli kolme miljoonaa euroa, mutta korvauksia maksetaan alle miljoona euroa, niistäkin lähes kolmannes menee Metsäkeskuksen arviointikuluihin.

Omalla kohdallani viisimetrisessä hoidetussa männyntaimikosta 46 prosenttia oli hirvien vikuuttamia. Sain korvausta 15 senttiä syötyä tainta kohden – siis alle pottitaimen hinnan. Arviointikustannukset olivat tuplasti korvausta suuremmat.

Korvausjärjestelmälle on pistettävä kokonaan uusiksi ja rakennettava droonikuvausten ja tekoälytulkinnan varaan.

Perinteisesti metsänomistajat vuokraavat maansa metsästyseuroille ilman rahallista korvausta. Vastikkeeksi on riittänyt lupaus hirvikannan pitämisestä kohtuullisena vahinkojen näkökulmasta. Paine käytännöstä luopumiseen on kasvamassa vallankin alueilla, joissa kannansäätely ei toteudu maanomistajien toivomalla tavalla.

Metsähallitus, rahastoyhtiöt ja muut isot omistajat kuten Tornator perivät metsästysmaista kasvavaa vuokraa. Noin euro hehtaarilta tuntuu olevan yleinen taso. Rahallista vuokraa keräävät isot maanomistajat tuntuvat hyväksyvän isompia hirvikantoja.

Perhemetsänomistajien omistamia maita on yli 10 miljoonaa hehtaaria. Rahallisen vuokrauksen yleistyminen myös perhemetsänomistajien keskuudessa tarkoittaisi isoa muutosta metsästyskulttuuriin.

MTK:ssa pidämme nykymallin säilymistä edelleen järkevimpänä. Oma havaintoni on se, että kun Etelä- ja Keski-Suomen alueella jahdin jälkeinen hirvikanta on himpun alle kolme hirveä tuhatta hehtaaria kohden, pysyvät vahingot talvilaidunalueita lukuun ottamatta siedettävänä. Myös metsästäjille riittää kohtuullista saalista.

Haluankin vedota seuroihin, että lupia haetaan riittävästi ja hyödynnetään pankkilupajärjestelmää hirvikannan pitämiseksi kohtuullisena. Se olisi kaikkien yhteinen etu.

Mikko Tiirola

metsävaltuuskunnan puheenjohtaja

MTK r.y.