Lukijalta: Tarkkoja määritelmiä metsiin jätettäville suojakaistoille vaikea löytää

Hakkuiden yhteydessä täytyy jättää suojakaistoja. Tarkkoja metrimääräisiä vaatimuksia suojakaistan leveydelle on vaikea löytää. Yleisesti voi käyttää peukalosääntöä, että puuston pituus olisi sopiva leveys. Jokainen suojeltava kohde on kuitenkin yksilöllinen.

Vaikeutena metsänomistajalle sekä metsäammattilaiselle suojakaistan määrittelemisessä on suojeltavan kohteen ympärillä oleva puusto.

Aikaisemmin meillä oli mahdollisuus kysyä neuvoa Metsäkeskukselta tai ely-keskukselta. He tulivat maastoon antamaan neuvoja. Nyt on valtiovalta antanut potkut näille asiantuntijoille.

Suojakaistaa tarvitaan esimerkiksi liito-oravan pesä- sekä ruokailupaikoissa ja vesistöjen reunoilla. Suositus on jälleen ainakin mainittu puuston pituus. Liito-oravaa suojelee luonnonsuojelulaki.

Jos löytyy metsälain 10 §:n mukainen elinympäristö, voidaan rakentaa Metso-ohjelman mukainen suojelukohde tai pysyvä luonnonsuojelukohde. Jos tällaista kohdetta sen sijaan ei löydy, metsänomistaja ei saa minkäänlaista korvausta menettämästään tulosta. Eli tällaiset ei-korvattavat säästöalueet heikentävät metsänomistajan turvaa omaisuudestaan saatavista tuloista ja korvauksista.

Ympäristöministeri Kai Mykkänen kutsui taannoin metsäyhtiöiden edustajat koolle, ja he sopivat näiden raakkujokien molemmille puolille 50 metrin suojakaistan. Metsänomistajia eikä heidän edustajiaan kutsuttu paikalle. Tälle 50 metrin suojakaistalle ei ole esitetty minkäänlaisia perusteluita eli miksi ja mihin perustuu. Ei myöskään ole mietitty korvauksia, jotka metsänomistajat olisivat saaneet tästä suojakaistasta.

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah on lausunnossaan vaatinut korvauksia näiden sekä luonnonvaraisten eläinten että vesistöjen varsiin jätettäville suojakaistoille. Tämä olisi hyvä asia, koska omaisuuden suoja on vahva Suomessa. Jos omaisuutta täytyy suojella, niin siitä täytyy saada täysi korvaus.

Marja Tolonen

metsäasiantuntija

Hausjärvi