MTK vaatii ministeri Mykkästä puhaltamaan pilliin raakkukohussa: ”Tapaamisessa ei voida sopia mitään koskien yksityisten maanomistajien metsien käyttöä”

Metsänomistajia edustavan MTK:n mukaan nykyiset suojelun työkalut ovat riittävät. Järjestö kehottaa siksi ympäristöministeri Kai Mykkästä (kok.) puhaltamaan pilliin edelleen vellovassa raakkukohussa.

Julkisessa keskustelussa ja muun muassa eduskunnassa on tapauksen seurauksena esitetty lukuisia vesistöjen suojakaistoja koskevia vaatimuksia. Myös ministeri Mykkänen on aktivoitunut asiassa. Hän tapaa tänään siihen liittyen teollisuuden puunostajia.

MTK:n mukaan Stora Enson työmaalla tapahtunut raakkutuho oli vastoin lakeja, ja se tulee myös sellaisena käsitellä.

”Erityisen suojeltavana lajina raakkujen elinpaikat ovat kuitenkin suojeltavissa jo nykylainsäädännöllä ely-keskuksen rajauspäätöksellä – uutta lainsäädäntöä ei tarvita”, muistuttaa MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola.

Ministeri Mykkänen on vaatinut puunostajia sitoutumaan 50 metrin suojavyöhykkeisiin raakkupurojen ympärillä. Ympäristöministerin vaatimus kohdistuisi erityisesti yksityisiin metsänomistajiin, jotka tuottavat noin 80 prosenttia teollisuuden puun tarpeesta.

”Tämän päivän keskusteluissa Mykkäsen ja teollisuuden on syytä pitäytyä lain noudattamisessa sekä firmojen oman toiminnan kehittämisessä. Ministerin kutsuessa vain puun ostajat mukaan, ei tapaamisessa voida sopia mitään koskien yksityisten maanomistajien metsien käyttöä”, korostaa MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallin.

Wallinin mukaan on erikoista, jos puun ostajat ja ministerit päättävät keskenään siitä, mitä yksityisten maanomistajien metsissä tehdään.

”Ilman sitoutumista korvauksiin yksityismaat sosialisoitaisiin yhteiseksi hyväksi. Muistutan teollisuutta myös siitä, että puumarkkinoita koskevista asioista ne eivät lainkaan mukaan voi keskenään sopia”, toteaa Wallin.

MTK:n mukaan kaavamaiset suojakaistat eivät ole paras vaihtoehto. Kuva: Timo Heikkala

MTK:n mukaan metsätalouden vaikutuksista raakkuun tarvittaisiin aiempaa selkeämpää tietoa toimintaohjeiden perustaksi. Raakun suojelu on yhteensovitettava osaksi metsätaloutta käytännössä toimivin ratkaisuin.

”Ely-keskuksen 45 metrin suojakaistasuositukselle on ollut vaikea löytää selkeää tietolähdettä. Olosuhteet maastossa vaihtelevat, joten kaavamaisuus ei ole raakun eikä metsätalouden etu”, Mäki-Hakola huomauttaa.

Mäki-Hakolan mukaan suojakaistan täyden käsittelemättömyyden sijaan pitäisi tarkastella esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksia

MTK ja metsänhoitoyhdistykset kertoivat viime viikolla vievänsä suojakaistat osaksi puukauppojen kilpailuttamista. Lisäksi PEFC-sertifioinnissa vaatimus suojakaistojen leveydestä tuplattiin juuri äskettäin kymmeneen metriin.

”Kehitämme ja tarkastelemme MTK:ssa ketjumme toimintaa säännöllisesti. Tuomme työkalut siihen, miten teollisuus ja puunostajat voivat puukaupassa helposti korvata osansa suojakaistojen turvaamisen kustannuksista metsänomistajalle”, Mäki-Hakola korostaa.