Lukijalta: Sääntelyn vaatima tieto ei saa olla kauppatavaraa

Viime vuosina hyväksytty uusi EU-sääntely edellyttää entistä enemmän tietoa ruuan tuotantotavoista, eläinten hyvinvoinnista ja ilmastotoimista. Ruokaketjun data ja sen arvottaminen rahassa ovatkin nousseet ajankohtaiseksi puheenaiheeksi (MT 27.1.).

Lainsäädännön vaatima tieto on tulevaisuudessa toiminnan edellytys, ei uusi tulonlähde.

Elintarviketurvallisuuden lainsäädäntö on jo pitkään edellyttänyt yrityksiltä sisäistä jäljitettävyyttä. Nyt myös vastuullisuussääntely ulottuu koko ruuan arvoketjuun, ja tiedon jakaminen on välttämätöntä.

Tiedon merkitys ruokaketjussa on kiistaton. Suomessa moni lainsäädännön edellyttämä tieto on jo olemassa viranomaisten hallinnoimissa rekistereissä. On varmistettava, että niitä pystytään hyödyntämään ja uuden sääntelyn vaatima tieto ottamaan käyttöön ilman ylimääräisiä kustannuksia yrityksille.

Lisäarvodatan kaupallista potentiaalia taas pitää hyödyntää reilulla ja läpinäkyvällä tavalla. Se voidaan varmistaa sopimalla selkeästi datan käytön periaatteista osapuolten kesken.

On tärkeää erottaa toisistaan sääntelyn velvoittama tieto ja lisäarvotieto. Tulevaisuudessakin sellaisella datalla, joka tarjoaa kaupallista hyötyä ja lisäarvoa, on oma tärkeä roolinsa. Tästä tiedosta tuottajilla on oikeus saada korvaus. Sääntelyn vaatima tieto on eri asia. Se ei ole kauppatavaraa, vaan tulevaisuuden toimintaedellytys.

Ruokaketjun tulevaisuus rakentuu tiedolle, mutta reiluuden ja yhteistyön on oltava keskiössä. Tiedon pitää olla liikkeessä – mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Ruoka-alan kasvua vauhdittaisi tiedon parempi hyödyntäminen ja läpinäkyvyys. Yhteistyön ja tiedon reilun jakamisen avulla voimme rakentaa ruokaketjun, joka on kestävä, kilpailukykyinen ja laadukasta ja luotettavaa dataa hyödyntävä.

Riikka Korolainen

johtava asiantuntija

Elintarviketeollisuusliitto ry