Lukijalta: Korvamerkit saatava Brysselin asialistalle

Onko suomalainen maatalous ankkuroitu turvallisesti peruskallioon EU-byrokratian muutospyörteissä? Välillä tuntuu, ettei ole.

Vaatimuslista on pitkä ja valvontaa on lisätty entisestään, mutta näkeekö virkamies työpöytänsä ääreltä, mitä maatilalla tapahtuu? Jos tarkastaja ei noudata ohjeita kirjaimellisesti, seuraava porras älähtää ja kyseenalaistaa valvojan ammattitaidon.

Sinällään ymmärrettävää mutta myös jäätävää.

EU:n säännösten mukaan tuotantoeläimiä ei saa pitää ilman korvamerkkiä. Valitettavan moni eläintilallinen on kohdannut Suomessa kohtuuttomat sanktiot, jos merkki on kadoksissa tarkastuskäynnin aikana. Kuka edes ehtii seuraamaan koko ajan, mitä navetassa tai laitumella tapahtuu, ellei ole valvontakameraa joka ikisessä paikassa?

Harva lomittaja edes pystyy tai uskaltaa laittaa merkkiä, jos maanviljelijä ei ole kotona. Valtavan kokoiset, satojakin kiloja painavat sonnit eivät ole helppoja käsitellä.

Moni joutuu maksamaan tuhansia euroja, jos merkki on tilapäisesti irti. Elinkeino vaarantuu, kun maksulappu kolahtaa ja tuet jäädytetään.

Joskus pohdin, onko EU:n maatalousvaliokunnan hyväksymiin korvamerkkisanktioihin lipsahtanut käännösvirhe. Vedetäänkö kuitenkin monissa EU-maissa omaa linjaa eikä rangaista inhimillisistä virheistä kohtuuttomasti kuten meillä?

Päivi Joentausta

Nastola