Pertti Salmi on tuottanut maitoa 37 vuotta. Byrokratia alkaa olla hänelle liian raskasta. Kuva: Jouni Porsanger
Viljelijä lähti lääkäriin ja otti lehmät sisälle, valvojat saapuivat heti sen jälkeen – jaloitteluvelvoitteen valvonnassa monia ongelmia
Sekä tuottajan että valvojan on vaikea todistaa, kuinka monena päivänä lehmät ovat päässeet jaloittelemaan.Tilaajalle
Pertti Salmi tuntee, ettei tuottajaa uskota eikä häneen luoteta. Kuva: Jouni PorsangerRovaniemeläinen Pertti Salmi on tuottanut maitoa 37 vuotta, mutta alkaa nyt väsyä – ei työhön, vaan byrokratiaan.
Hänellä on parsinavetta, jossa on 30 lypsävää sekä 25 vasikkaa ja hiehoa.
Tämänhetkisten säädösten mukaan parsinavetoiden lypsylehmillä ja hiehoilla on oltava mahdollisuus jaloitella touko–syyskuun aikana vähintään 60 päivää.
Kuulostaa selkeältä, mutta eipä olekaan, kun asiaa tarkemmin ajattelee. Miten viljelijä voi aukottomasti todistaa velvoitteen toteutumisen? Entä valvoja, pitäisikö hänen leiriytyä viideksi kuukaudeksi laitumen viereen bongatakseen ne 60 päivää?
Salmen ongelma kiteytyy juuri jaloitteluvelvoitteen täyttymiseen.
Hän kertoo merkinneensä tarkasti kalenteriin, minä päivinä karja on päässyt ulos. Silti hänelle määrättiin 4 000 euron sakkouhka, koska valvojien mukaan jaloitteluvelvoite ei ole täyttynyt. Sakko lankeaa maksettavaksi, jos velvoite ei tänä kesänä täyty, Salmi kertoo.
Juhannuksen alla Salmella oli lääkäriaika iltapäivällä. Eläimet olivat olleet jo aamupäivän ulkona, joten hän otti ne sisälle lääkäriin lähtiessään. Juuri silloin valvojat saapuivat tilalle ja totesivat, että lehmät eivät ole ulkona.
Säädökset eivät määrittele, kuinka pitkään eläinten pitää kunakin päivänä olla ulkona, joten Salmi katsoo, että päivän jaloitteluvelvoite oli jo täytetty.
Hän on tilanteesta ahdistunut. Hänestä tuntuu, ettei hänen sanaansa ja kirjanpitoaan tai edes valokuvia uskota.
Pertti Salmi ja viisi muuta alueen tilaa ovat lakimiehen avustuksella tehneet uhkasakosta valituksen hallinto-oikeuteen. Salmen puoliso Maarit Salmi on ollut asiassa mukana.
Maarit Salmi on eläinlääkäri ja aikanaan itsekin toiminut valvontaeläinlääkärinä, joten hän tuntee sekä viljelijän että valvojan tilanteen.
Jaloitteluvaatimus on molemmille erittäin hankala, hän toteaa.
”Valvontaeläinlääkärillä olisi muutakin tekemistä kuin ajella katsomassa, ovatko lehmät ulkona. Lisäksi he joutuvat tekemään työtä vailla selkeää valtakunnallista ohjeistusta.”
Maarit Salmi uskoo uhkasakkojen kaatuvan hallinto-oikeudessa, sillä niiden määrääminen osui aikaan, jolloin säädöksiä muutettiin.
”Ensin säädettiin 90 päivän jaloittelusta, josta 30 päivää piti tehdä muulloin kuin kesä–syyskuussa. Se kuitenkin kumottiin. 12.6. tuli voimaan uusi pykälä, jossa 30 lisäpäivää voidaan hoitaa mihin aikaan vuodesta tahansa. Se astuu voimaan ensi vuoden alusta.”
Jos uhkasakosta päästään tällä kertaa eroon, se tuo Maarit Salmen mukaan kuitenkin vain aikalisän.
”Perusongelma pysyy, mikäli ohjeistusta jaloittelun todentamiseen ei tule niin tuottajille kuin valvontaankin.”
”Jos valvojat käyvät kuusi kertaa kesässä, kuinka sen perusteella voidaan päättää, että ulkoiluvelvoite ei täyty?” Esa Kiviniemi
Ylitorniolainen Esa Kiviniemi on yksi uhkasakosta valittaneista. Hänellä on parsinavetassa 40 lypsävää.
Vanha navetta on Kiviniemen sanoin ”päästävedettävä” eli sitä on jatkettu kolmeen kertaan. Hiehoilla on tuoreimman laajennuksen jälkeen pihatto, josta ne pääsevät ulos halutessaan.
Ummessa olevat lehmät pääsevät kesälaidunnuksen lisäksi nauttimaan kuuden viikon jaloittelusta vuodenaikaan katsomatta.
Uudesta navetasta haaveillaan, mutta toistaiseksi lehmät ovat parsissa.
Kiviniemi toteaa kannattavansa ulkoiluvelvoitetta ja valvontaa, mutta peräänkuuluttaa yksiselitteisiä pelisääntöjä ja maalaisjärkeä.
”Jos valvojat käyvät kuusi kertaa kesässä, ja joka kerralla lehmät eivät ole ulkona, kuinka sen perusteella voidaan päättää, että ulkoiluvelvoite ei täyty?”
Kerran valvojat tulivat sellaisessa kaatosateessa, että hädin tuskin pääsivät tulemaan autosta ulos, hän kertoo.
”En minä sellaisessa säässä laita lehmiä laitumelle!”
Entä jos valvojat tulevat, kun emäntä on käymässä muualla? Kiviniemien navetassa lehmien sisään ja ulos vienti on hankalaa ja vaatii molempien puolisoiden mukanaolon.
Kylvö- ja rehuntekoaikaan on tärkeintä, että saadaan eläimille talveksi laadukasta syötävää, Kiviniemi korostaa. Silloinkin ulkoilutus saa odottaa.
”Koko kesä menee siihen, että mietit, koska valvojat tulevat. Stressiä olisi ihan riittämiin muutenkin.”
Uhkasakko on viranomaiselle vain paperi, mutta tuottajalle paljon muuta, Kiviniemi muistuttaa.
”Jos sakko lankeaa maksettavaksi, meijerillä on periaatteessa oikeus lopettaa maidon hakeminen tilalta. Se on sitten lappu luukulle.”
Valvontaa kohdistetaan usein epäilyyn perustuen: jos esimerkiksi naapuri tai joku muu ilmoittaa, että lehmät eivät pääse laitumelle.
Erityisasiantuntija Taina Mikkonen Ruokavirastosta ei voi ottaa kantaa yksittäistapaukseen. Hän myöntää, että säädökset ovat jaloitteluvelvollisuuden valvonnan kannalta hankalat, niin valvojan kuin tuottajan kannalta.
"Valvojalla on osoittamisvelvollisuus eli hänen täytyy pystyä uskottavalla tavalla osoittamaan, että tuottaja ei ole toiminut oikein. Samoin tuottajan pitäisi pystyä osoittamaan toimineensa oikein, mutta sekin on hankalaa.”
Tuottaja voi valita jaloittelupäivät itse. Jaloittelun kestosta ei säädöksissä mainita mitään, ei siis sanota, pitääkö ulkona olla tietty tuntimäärä.
Mikkosen mukaan yleinen tulkinta on, että ulkona pitäisi olla lypsystä lypsyyn.
”Mutta koska lainsäätäjä ei ole tätä määritellyt, kovin eksaktia vaatimusta ei voi olla.”
Valvontaa kohdistetaan usein epäilyyn perustuen: jos esimerkiksi naapuri tai joku muu ilmoittaa, että lehmät eivät pääse laitumelle, Mikkonen kertoo.
Valvontatilanteessa haastatellaan tuottajaa ja pohditaan, kuulostaako hänen selityksensä uskottavalta. Lisäksi katsotaan, onko jaloittelualuetta käytetty, onko siellä esimerkiksi tuoreita lantakasoja.
Mikkonen toteaa, että tuottajalle ei voida lainsäädännön nojalla edes asettaa kirjanpitovaatimusta jaloittelupäivistä.
”On tietysti hyvä, jos tuottajalla sellainen on, mutta me kaikki tiedämme myös, että ruutupaperille voi halutessaan kirjata mitä vain.”
Mikkonen kertoo, että nauta-asetusta ollaan parhaillaan uusimassa.
”Siinä yhteydessä on varmasti hyvä ottaa kantaa siihen, että lainsäädäntö selkiytyisi tältä osin.”
”Lainsäädännön ulkoiluvaatimus on minimi. Mitä enemmän eläimet saavat liikkua vapaasti, sitä parempi.” Ulla Rikula
Lapin aluehallintoviraston läänineläinlääkäri Ulla Rikula toivoo hänkin lisää selkeyttä jaloitteluvaatimuksen valvontaan.
”Se on työläs valvottava. On varmaan monenlaista käytäntöä siinä, mikä katsotaan riittäväksi jaloitteluksi. Päivittäistä aikaa ei ole lainsäädännössä määritelty.”
Rikulan tuntuma on, että aikaisemmin oli itsestäänselvyys, että lehmät olivat kesällä ulkona.
”Nykyään se ei välttämättä enää kaikkialla toteudu sillä lailla kun laissa on tarkoitettu.”
Hän muistuttaa myös, että lainsäädännön ulkoiluvaatimus on minimi.
”Mitä enemmän eläimet saavat liikkua vapaasti, sitä parempi.”
”Nauta on laiduntava märehtijä, joka viettää suuren osan vuorokaudesta makuulla märehtien. Laitumella lehmät pääsevät parhaiten toteuttamaan näitä olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Laidun on kesällä parempi vaihtoehto kuin jaloittelutarha.”
Rikula korostaa, että parsinavetoissakin eläimiä voidaan pitää hyvin.
”Mutta se edellyttää sitä, että ne pääsevät jaloittelemaan säännöllisesti.”
Pihatto sinällään ei takaa hyvinvointia.
”Ihminen on se, jonka toimet ratkaisevat.”
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
