Sähköautotulli voi sytyttää kauppasodan − kirvelevimmän tappion kärsijää ei kukaan edes yritä puolustaa

Kiina on hankala kilpailija Euroopan unionille. Kommunistidiktatuuri haalii osuuksia maailmanmarkkinoilta pelisäännöistä piittaamatta ja keinoja kaihtamatta. Näin se kasvattaa globaalia mahtiaan sekä taloudellisesti että poliittisesti.

Toisaalta kiinalaisten yritysten kustannuskilpailukyky on myös ilman valtiontukia ja muita vippaskonsteja edelleen parempi kuin eurooppalaisten. Ja edelleen Kiina on eurooppalaiselle teollisuudelle sekä tärkeä markkina että tavarantoimittaja.

Näistä asetelmista EU:n on vaikea panna kampoihin idän suurvallalle ja sen yrityksille. Hyviä keinoja on vähän. EU-komissio on jäsenmaiden enemmistön siunauksella päättänyt turvautua tulleihin, eli kaupan rajoittamiseen, vaikka se on keinoista ehkä jopa huonoin.

Eurooppa sortuu protektionismiin, josta Donald Trumpia Yhdysvaltain presidenttinä syytettiin ja jonka vuoksi hänen uudelleenvalintaansa pelätään. Kilpailijoiden vyörytystä yritetään jarruttaa tulleilla sen sijaan, että keskityttäisiin vahvistamaan omaa kilpailukykyä.

EU on määrännyt valtion tuilla ”halpuutetuille” kiinalaisille sähköautoille jopa 45 prosentin tuontitulleja, jotta eurooppalaisten valmistajien vetovoima paranisi ja irtisanomisilta vältyttäisiin. Tavoite on poliittisesti ymmärrettävä, mutta kauppasodaksi herkästi eskaloituvat tullit ovat väärä keino sen saavuttamiseksi.

Sähköautojen myynti hiipuu Kiinan halpatuonnista huolimatta. Eurooppalaiset tuskin innostuvat ostamaan kalliimpia eurooppalaisia sähköautoja, kun kiinalaisten hinta nousee tullien vuoksi. Todennäköisesti liikenteen sähköistyminen vain hidastuu ja päästötavoitteista joudutaan tinkimään.

Kiinan vyörytystä pitäisi torjua tarjoamalla parempia sähköautoja kiinalaisilla hinnoilla. Tulleilla tuotekehityspainetta päinvastoin helpotetaan.

Kiinan kommunistijohto ei seuraa sivusta, vaan kalistelee kauppasodan sapeleita tahollaan. Pahimmat viillot kohdistunevat eurooppalaisiin maataloustuottajiin. Ranskaa on jo päätetty rokottaa konjakin tuontitulleilla. Vastaavia on luvassa sekä eurooppalaisille maitotuotteille että sianlihalle.

Kompromissin hierominen täysimittaisen kauppasodan välttämiseksi on hankalaa, koska Kiina-politiikka repii EU:n rivejä ja myrkyttää erityisesti Saksan ja Ranskan välejä. Saksa yritti torjua Ranskan ajamat sähköautotullit, koska ne kohdistuvat myös Kiinassa valmistettuihin saksalaisiin sähköautoihin. Kiina lietsoo tätä vastakkainasettelua harkitessaan vastavetona rangaistustulleja eurooppalaisille luksusautoille. Se olisi kirvelevä isku Saksalle.

Jos EU:n ja Kiinan välinen kauppasota kuumenee, eurooppalaiset kuluttajat ja veronmaksajat ovat suurimpia häviäjiä. Ja se kuumenee viimeistään silloin, jos Kiina lähtee ruoskimaan eurooppalaista maataloutta.

Tuontitullit nostavat hintoja ja leikkaavat kuluttajien käytettävissä olevia tuloja. Ne loiventavat rakennemuutosta joillain aloilla, toisaalla kilpailukykyä ja työpaikkoja menetetään, kun vastapuoli rankaisee omilla tulleillaan.

Jos vielä suojellut alat eivät osaa hyödyntää tullien tuomaa aikalisää, kauppasodassa ei todellakaan ole voittajia. Se voi johtaa veronmaksajille myrkylliseen julkisten menojen kasvuun, kun tullien näivettämiä aloja, esimerkiksi maataloutta, joudutaan tukemaan.

EU on perinteisesti pitänyt vapaakaupan lippua korkealla. Toivottavasti näin on geopoliittisen tilanteen kiristymisestä huolimatta myös jatkossa.

Rajoitukset ovat perusteltuja, jos vapaakauppa uhkaa kokonaisturvallisuutta. Halvat kiinalaiset eivät sitä tee. Niihin kohdistuvilla tulleilla ajetaan lyhytnäköisesti vain yhden teollisuudenalan etua kuluttajien, muiden alojen ja elinkeinojen sekä ilmaston kustannuksella.