EU:n oma käännytyslaki on tyly ja moraalisesti kyseenalainen, mutta silti välttämätön

Oikeiston europarlamentaarikot hurrasivat ja juhlivat estottomasti, kun EU:n kiistelty ja jo voimaan astunut palautusasetus hyväksyttiin täysistunnossa Strasbourgissa juhannusviikolla. Niin estottomasti, että asetuksen vastustajat vaativat puheenjohtajalta kurinpitotoimia.

Paikalla olleiden mukaan tunnelma oli absurdi. Ikään kuin kotijoukkue olisi tehnyt ratkaisevan maalin jalkapallo-ottelussa. Sillä erotuksella, että peli oli jo voitettu. Täysistunnon hyväksyntä oli muodollisuus.

Euroopan laitaoikeistolle hallitsematonta maahanmuuttoa rajoittava ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautusta helpottava asetus on kiistatta poliittinen voitto.

Se sallii palautuskeskusten perustamisen ja EU-alueelle pyrkivien palauttamisen maihin, joihin tulijoilla ei välttämättä ole minkäänlaista yhteyttä. Esimerkkeinä turvallisista maista on mainittu muiden muassa Ruanda ja Uganda.

Saksa on laittoman maahanmuuton kitkemiseksi tiukentanut valvontaa muiden muassa Puolan vastaisella rajalla. Kuva: Patrick Pleul

Asetus pidentää säilöönoton enimmäiskeston kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen ja maahantulokiellot pitenevät viidestä vuodesta kymmeneen.

Turvallisuusriskinä pidettyjä voidaan pitää säilössä rajoittamattoman ajan ja heiltä voidaan kieltää pääsy EU-alueelle koko loppuelämäksi.

Pykälät ovat tylyjä. Ne kertovat radikaalista muutoksesta. Pakolaiskriisin 2015 laukaisseesta Saksan liittokansleri Angela Merkelin ”tervetulopolitiikasta” on tultu pitkä matka asetukseen, jonka tavoitteena on rajoittaa, estää ja palauttaa. Viesti lähtömaihin on yksiselitteinen: ei kannata tulla.

Moraalisesti asetus on kyseenalainen. Ja varmasti osa oikeusasiantuntijoista katsoo sen olevan ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa.

Siitä huolimatta se on välttämätön.

Kymmenen vuotta sitten kärjistyneestä kriisistä lähtien liian monet eurooppalaiset ovat olleet ja ovat edelleen sitä mieltä, että pakolaistilanne ei ole poliittisilla päättäjillä hallinnassa.

Liittokansleri Angela Merkelin ja Saksaan saapuneen turvapaikanhakijan selfiestä tuli yksi vuoden 2015 pakolaiskriisin symboleista. Kuva: Bernd von Jutrczenka

Liian moni EU-kansalainen, myös suomalainen, pitää hallitsematonta maahanmuuttoa vähintäänkin yhtenä keskeisenä syynä koulujen ongelmiin, kasvavaan rikollisuuteen, asuntopulaan ja julkisen talouden krooniseen alijäämään.

Tätä kansalaisnäkemystä on turha liioitella, mutta sitä ei myöskään saa vähätellä.

Selitykset siitä, että laittomuuksiin luisuva hallitsematon maahanmuutto muljahtaisi jotenkin työvoimapulaa helpottavaksi työperäiseksi maahanmuutoksi, on joka tapauksessa syytä unohtaa.

Demokratian on toimittava. Äänestäjien huutoon on vastattava. Eurooppalaisille on osoitettava, että yhteisiä päätöksiä, joilla järjestys palaa, sekä tehdään että pannaan toimeen.

Enemmistön päättämän tiukemman maahanmuuttopolitiikan demokraattista legitimiteettiä ei vähennä se, että enemmistön muodosti EU-parlamentin keskustaoikeisto yhdessä laitaoikeistoryhmien kanssa.

On myös hyvä muistaa, että kolmansiin maihin perustettavien palautuskeskusten eurooppalaiset puolestapuhujat eivät läheskään kaikki edusta oikeistoa, eivätkä varsinkaan laitasellaista.

Tanskan pääministeri Mette Frederiksen (vas.), Luxemburgin pääministeri Luc Frieden ja EU-parlamentin puheenjohtaja Roberta Metsola osallistuivat juhannusviikon EU-huippukokoukseen Brysselissä. Kuva: Alexandros MICHAILIDIS

Keskuksia jo pitkään vaatinut Tanskan demaripääministeri Mette Frederiksen korostaa Financial Timesin haastattelussa pragmaattisesti olevansa valmis tekemään enemmistöpäätöksiä minkä tahansa poliittisen ryhmän kanssa, kun päätökset ovat oikeita ja välttämättömiä.

EU:n uusi tiukempi maahanmuuttopolitiikka sekä erityisesti osana sitä voimaan astunut palautusasetus aiheuttaa syystä moraalisia vatsanväänteitä. Se ei kaikilta osin sovi yhteen eurooppalaisten arvojen kanssa. Eikä sen toimeenpano EU-maiden kesken ja kolmansien maiden kanssa ole helppoa.

Parhaassa tapauksessa se voi kuitenkin vähentää laitonta maahanmuuttoa kaikkine lieveilmiöineen ja rauhoittaa tilannetta niin, että Eurooppa pystyy hallitusti lisäämään välttämätöntä työperäistä maahanmuuttoa.