EU:lta puuttuu selkeä suunnitelma ja kiistaton johtaja, kun Ukrainaan ryhdytään hieromaan rauhaa

Venäjän lähes kolme vuotta kestänyt hyökkäys Ukrainaan muuttuu päivä päivältä epätoivoisemmaksi viivytystaisteluksi, jossa ei ole itsestäänselviä voittajia tai häviäjiä.

Ukraina on sotilaallisesti alakynnessä, mutta sitä ei vielä ole lyöty. Ukrainalaisten taistelumoraali on edelleen käsittämättömällä tasolla, vaikka merkkejä murenemisesta on jo havaittavissa. Tuoreiden kyselyiden mukaan enemmistö haluaa, että sota lopetettaisiin neuvotteluratkaisulla mahdollisimman pian.

Venäjän tilanne ei ole paljon parempi. Hyökkääjä on rintamalla niskan päällä, mutta niukoista voitoista on jouduttu maksamaan korkea hinta. Sotatalous yskii ja läntisten arvioiden mukaan yhteensä noin 700000 venäläistä on joko menettänyt henkensä tai haavoittunut. Syyria osoitti presidentti Vladimir Putinille, että jäätyneinkin konflikti voi salamannopeasti kääntyä katkeraksi tappioksi.

Kaikki tämä tarkoittaa, että kynnys neuvotella aselevosta madaltuu koko ajan rintaman molemmilla puolilla. Painetta lisää reilun kuukauden päästä Valkoiseen Taloon palaava Donald Trump. Hän on luvannut lopettaa sodan mahdollisimman pian, mutta ei ole kertonut, miten.

Trump voi painostaa Ukrainan huonoon rauhaan sotilaallista tukea vähentämällä. Toisaalta hän saattaa myös lisätä sitä ja pakottaa näin Putinin neuvottelupöytään. Euroopan kannalta oleellista on se, sitoutuuko Trump jatkossa huolehtimaan enää mitenkään vanhan mantereen turvallisuudesta.

EU-maat yrittävät nyt yhdessä Britannian kanssa koota rivejä ennen kuin valta Washingtonissa vaihtuu. Valitettavasti Euroopalta puuttuu sekä uskottava suunnitelma että kiistaton johtaja.

Uskottavan suunnitelman ytimessä pitäisi olla yhteinen näkemys tavoitteista. Mitä se käytännössä tarkoittaa, että Venäjä ei voita sotaa tai että Ukraina ei sitä häviä? Miten massiivisesti Ukrainaa pitäisi ja voidaan tukea, jotta sen asema rauhanneuvotteluissa on mahdollisimman vahva?

Varsinaisessa rauhassa keskeistä on se, miten Ukrainan turvallisuus ja alueellinen koskemattomuus pystytään takaamaan jatkossa. Ukrainan Nato-jäsenyys ei näytä mahdolliselta vaihtoehdolta, eikä Trumpin johtaman USA:n kahdenvälisten turvatakuiden varaan voida laskea.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on puhunut eurooppalaisten rauhanturvajoukkojen puolesta, mutta ei ole määritellyt, minkälaista rauhaa joukot turvaisivat. Puolan pääministeri Donald Tusk suhtautuu Macronin suunnitelmiin varauksellisesti. Saksalle joukkojen lähettäminen Ukrainaan on erittäin vaikea kysymys.

Ukrainan turvallisuuden takaamiseen liittyvät haasteet kertovat siitä, että Euroopalta puuttuu johtaja. Macronin sisäpoliittinen asema heikkenee koko ajan. Saksaan saadaan uusi toimintakykyinen hallitus kanslereineen aikaisintaan maalis-huhtikuun vaihteessa.

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen johtaisi Eurooppaa mielellään, mutta hän on ilmaa sekä Trumpille että Putinille. Italian pääministeri Giorgia Melonia saatetaan kuunnella herkällä korvalla Washingtonissa, mutta laitaoikeistoa edustavasta poliitikosta ei ole koko EU:n yhdistäjäksi.

Puolan pääministeri Donald Tusk on yrittänyt juosta kasaan eurooppalaista vaihtoehtoa Trumpin rauhansuunnitelmille. Hän on vuodessa nostanut Puolan sille kuuluvaan asemaan EU:ssa. Kotimaassa Tusk on ollut monille pettymys ja saattaa myös kompastua sisäpoliittisiin ongelmiin.

Lähikuukaudet voivat olla historiallisesti ratkaisevia koko Euroopan turvallisuuden kannalta. EU:n lähtökohdat eivät valitettavasti ole parhaat mahdolliset, kun vääntö Ukrainan tulevaisuudesta alkaa. Ja se voi alkaa paljon nopeammin kuin oletetaan.