EU:n luontovaatimusten toimeenpano on vaikea ja kallis tehtävä ‒ kustannus satoja miljoonia euroja vuodessa

Monien vaiheiden jälkeen EU:n ennallistamisasetus hyväksyttiin. Kiistellyn asetuksen arveltiin kaatuvan viime kesänä, mutta Itävallan ympäristöministeri Leonore Gewessler äänesti yllättäen Itävallan hallituksen kannasta poiketen asetuksen puolesta.

Nyt on menossa asetusten kansallinen suunnittelu. Luvassa on muun muassa perhosten ja petolintujen laskentaa sekä turvepeltojen vettämistä. Jäsenmailla on reilu vuosia aikaa suunnitelman laatimiseksi. (MT 16.5.)

Kun suunnitelmat on hyväksytty, ne pitäisi vielä laittaa käytäntöön. On selvä, että todella moni asia on rahoituksesta lähtien auki. Rahaa tarvitaan arvioilta useita satoja miljoonia euroja vuodessa.

EU:n lainsäädännön ongelmana on usein ollut, ettei niissä oteta huomioon kansallisia olosuhteista ja niistä koituvia isojakin eroja. Näin on myös ennallistamisasetuksessa. Suomen onnistumista mitataan sellaisilla indikaattoreilla, jotka eivät huomioi maamme olosuhteita.

Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että erilaiset olosuhteet otettaisiin huomioon. Maataloutta koskevien vaatimusten toimeenpanoa valmistelevan työryhmän vetäjän, maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntijan Tuuli Orasmaan mukaan työryhmä hakee mahdollisimman järkeviä vaihtoehtoja. Tästä syystä on hänen mielestään tärkeää saada viljelijöiden näkemyksiä toteutuksesta.

Ennallistamisasetuksen yhteydessä huomio on kiinnittynyt pääosin siihen, mitä maa- ja metsätaloudessa pitää tehdä. Näiden lisäksi tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan noin 780 000–910 000 hehtaaria tutkitusti heikentynyttä suoluontotyyppiä. Asetus koskee myös vesialueita ja kaupunkeja. Kahdenkymmenen prosentin ennallistamistarve koskee sekä karuja järviä että humuspitoisia järviä. Järvien ennallistamistarpeen arvioidaan olevan 62 000 ja 180 000 hehtaarin välillä.

Kaupungeissa ennallistamisasetuksen toteuttaminen on ehkä vielä vaikeampaa kuin maa- ja metsätaloudessa. Asetuksen vaikutuksia kaupunkeihin ei ole kansainvälisestikään juuri tutkittu, mutta Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto julistivat viime viikolla asiaa koskevan ensimmäisen suomalaisen tutkimuksen. Tutkijat korostavat, että pelkkien pinta-alatavoitteiden sijaan tarvitaan myös ekologisen laadun kehittämistä. (Aalto-yliopisto 15.5.)

Kaupungeissa ongelmat ovat samantyyppisiä kuin metsissäkin: tavoitteet voivat olla ristiriitaisia. Tutkimuksen mukaan kaupunkivihreän tuottamat keskeiset hyödyt voivat erota huomattavastikin erilaisten kaupunkialueiden ja -ympäristöjen välillä. Luonnon monimuotoisuutta ja ilmastohyötyjä on pyrittävä edistämään rinnakkain, ja tunnistettava samalla tilanteet, joissa tavoitteet eivät kohtaa. Esimerkiksi avointen biotooppien metsittäminen nielujen parantamiseksi heikentää niiden monimuotoisuusarvoja.

Ennallistamisasetuksen lisäksi valmistaudutaan EU:n metsäkatoasetuksen kansalliseen toimeenpanoon. Asetuksen tarkoituksena on estää metsäkatoa myös EU:n ulkopuolella. Eri asia on, miten EU saa ulkopuolisia maita noudattamaan sääntöjään.

Metsäkatoasetus näyttää torjuvan tehokkaasti ainakin hankintahakkuita. Puun alkuperä pitää olla selvillä. Sahateollisuus ry:n metsä- ja ympäristöpäällikön Anniina Kostilaisen mukaan tämä tarkoittaa, että hankintakaupoissa metsänomistaja on velvoitettu tekemään komission tietojärjestelmään DD-vakuutuksen ja varmistamaan, että puu täyttää asetuksen vaatimukset. (MT 19.5.)

Ennallistamis- ja metsäkatoasetusten toimeenpano tulee olemaan EU-maissa vaikea ja kallis harjoitus. Asetusten lähtökohdaksi olisi EU:ssa voitu hyvin ottaa sovelletusti metsälaissa 1800-luvulta lähtien ollut perusta: metsää älköön hävitettäkö.