EU ei olisi enää tarvinnut uutta ompeluseuraa vatuloimaan maatalouden haasteita, jotka tiedetään − jatkossa tekemättä jääneitä päätöksiä on entistä vaikeampi tehdä

Viime viikolla todistettiin taas kerran EU:n lainsäädäntökoneiston ja eurooppalaisen arkitodellisuuden välistä syvää ja leveää kuilua.

Samaan aikaan, kun ruokaketjun edunvalvojat ja ympäristölobbaajat käynnistelivät EU-komission hehkuttamaa ”strategista dialogia” maatalouden tulevaisuudesta, maanviljelijät eri puolilla Eurooppaa purkivat turhautumistaan turuilla ja toreilla.

Ranskassa paikalliset tuottajat kirjaimellisesti hyökkäsivät tuontielintarvikkeita kuljettaneita rekkoja vastaan (Politico 25.1.). Puolassa viljelijät olivat jo aiemmin barrikadeilla Ukrainan halpatuonnin vuoksi. Saksassa vastustettiin hallituksen tukileikkauksia (MT 17.1.)

Protestien syvimmät syyt tiedetään Brysselissä. Tiloja lopetetaan, koska kannattavuus ja kilpailukyky heikkenee koko ajan. Ilmastonmuutosta ja luontokatoa taklataan EU-vetoisesti tuottajien kipupisteistä piittaamatta.

Maatalouden edunvalvojat ovat tehneet viime vuosina hartiavoimin töitä kertoakseen EU:n lainsäädäntökoneistolle, mitä pitäisi tehdä. Siksi viime torstaina käynnistetty ”strateginen dialogi” maatalouden tulevaisuudesta on vitsi, jonka voi kuitata huonoksi jo ennen kuin se on kerrottu loppuun.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin unionin tilaa peranneeseen puheeseen suhtauduttiin maatalouspiireissä viime syksynä toiveikkaasti. Von der Leyen myönsi, että komissio on ylenkatsonut maaseutuväestön huolia.

Hälytyskellot kuitenkin kilisivät, kun kävi ilmi, että virheen korjaaminen sysätään uudelle keskustelukerholle. Turhista pyöreän pöydän keskusteluista on jäsenmaissa, myös meillä Suomessa, kosolti kokemusta.

OP:n entisen pääjohtaja Reijo Karhisen työryhmä, selvitti 2018-2019 pääministeri Juha Sipilän (kesk.) toimeksiannosta, miten maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Ryhmän loppuraportissa on paljon hyvää, mutta johtopäätösten jalkauttamisessa ei ole päästy alkua pidemmälle.

Saksassa emeritusprofessori Peter Strohschneider johti liittokansleri Angela Merkelin toimeksiannosta perustettua maatalouden tulevaisuuskomissiota. Myös sen loistava tulevaisuus jäi taakse ilman konkreettisia seurauksia.

Von der Leyenin avaamat keskustelut alkavat liian myöhään ja niitä johtaa samainen Strohschneider. Huono enne sekin ja liian myöhään siksi, että nykyisen komission ja EU-parlamentin pelit on pelattu.

Strohschneiderin ryhmän suositusten noudattaminen jää kesäkuun EU-vaaleissa valittavalle parlamentille ja uudelle komissiolle. Käytännössä ehdotuksiin ei välttämättä sitoudu kukaan. Ei edes von der Leyen itse, vaikka hänet valittaisiin jatkokaudelle, koska työryhmän näkemystä ja uuden komission mandaattia voi olla vaikea sovittaa yhteen.

Kun jäsenmailla ei ole edustusta kesäkuuhun asti käytävässä strategisessa dialogissa, myös niiden sitoutuminen syksyllä julkaistaviin linjauksiin uhkaa jäädä olemattomaksi.

Haasteet ovat valtavat, kun EU:n Cap-maatalouspolitiikkaa uudistetaan. Ilmastonmuutoksen jarruttaminen ja kannattavan maataloustuotannon varmistaminen pitää sovittaa yhteen. Lisäksi 2028 alkavalla cap-kaudella on jo tasoitettava maatalousjätti Ukrainan tietä EU:n jäseneksi.

Kaikki tämä ja ratkaisuvaihtoehdot kuitenkin tunnetaan ja tunnustetaan. Siksi sekä Brysselissä että jäsenmaissa tarvitaan jatkossa ennen muuta poliittista johtajuutta ja konkreettisia päätöksiä, ei uusia keskustelukerhoja.

Von der Leyenin avuton kädenojennus tuskin rauhoittaa vatulointiin kyllästyneitä maataloustuottajia. Heidän protestinsa voi EU-vaaleissa muuttaa parlamentin voimasuhteita ja vaikeuttaa entisestään järkevien päätösten tekemistä. Se olisi huono uutinen sekä maataloustuotannolle että ilmaston- ja ympäristönsuojelulle.