Järjestäytynyt rikollisuus ulottaa lonkeroitaan maaseudulle – se edellyttää toimenpiteitä, mutta pelolle ei saa antaa periksi

Ruotsia järkyttävä jengiväkivalta herättää pelkoa Pohjanlahden tällä puolen. Ruotsalaiset rikollisjärjestöt ovat pyrkineet saamaan jalansijaa suomalaisessa huumekaupassa. Toistaiseksi viranomaiset ovat onnistuneet torjumaan uusien jengien rantautumista. Myös Suomessa entuudestaan toimivien rikollisjärjestöjen toiminta on jatkuvassa muutoksessa. Järjestäytynyt rikollisuus ulottaa toimintaansa myös maaseudulle.

Keskusrikospoliisin tiedusteluosastolla työskennelleen rikosylikomisario Antti Hyyryläisen mukaan viimeisten neljän vuoden aikana moottoripyöräjengit ovat hankkineet paljon kannattajajengejä (MT 11.10.). Samalla järjestäytynyt rikollisuus on ulottanut lonkeroitaan yhä syvemmälle maaseudulle. Hyyryläisen mukaan kaukana asutuskeskuksista, mutta valtaväylien läheisyydessä sijaitsevaa mummonmökkiä tai hylättyä navettaa voidaan hyödyntää esimerkiksi kannabiskasvattamoina tai huumeiden varastointiin. Liivijengien jäsenet ovat erityisesti viime vuosina alkaneet hankkia kiinteistöomistuksia maaseudulta.

Kannattajajengit eroavat varsinaisesta moottoripyöräjengistä siinä, että ne toimivat emo-organisaationsa lukuun, mutta ilman tunnuksia. Niissä on mukana myös henkilöitä, jotka eivät osallistu rikolliseen toimintaan. Kannattajajengien pieni ydinryhmä on usein tiiviisti yhteydessä varsinaisiin liivijengeihin. Uudelleenorganisoitumisen taustalla vaikuttaa rikosylikomisario Hyyryläisen mukaan myös se, että vakiintuneet moottoripyöräjengit ovat jo tarkan viranomaisvalvonnan kohteena. Hajautettu organisaatio siis vaikeuttaa sitä, että poliisi pääsee jengien jäljille, sillä kannattajajengeillä ei vielä ole merkittävää rikoshistoriaa.

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on jatkuvaa kilpajuoksua rikollisten kanssa, mutta viimeaikaiset esimerkit osoittavat, että pitkäjänteisellä työllä siinä on mahdollista saada tuloksia. Rikostorjunta vaatii tietenkin resursseja. Petteri Orpon (kok.) hallitus on lisäämässä poliisien määrää kahdeksaan tuhanteen, mikä on tässä turvallisuustilanteessa erittäin perusteltua. Suomen poliisin resurssit ovat näiden lisäyksienkin jälkeen kansainvälisesti vertaillen pienet.

Viime hallitukaudella käynnistettiin harvaan asuttujen alueiden poliisipalveluja parantava Harvaturva-yhteistyö. Lapin, Oulun, Itä-Suomen, Sisä-Suomen ja Pohjanmaan poliisilaitosten yhteistyön tarkoitus on turvata poliisipalvelujen saatavuus etenkin poliisilaitosten raja-alueilla. Harvaturvan poliisipartiot valvovat yleistä järjestystä ja turvallisuutta, tekevät rikostorjuntatyötä sekä hoitavat hälytystehtäviä lähimmän partion periaatteen mukaisesti. Harvaturvan tarkoitus on ennen kaikkea tuoda poliisin näkyvyyttä maaseutualueille. Toimintaa kannattaa edelleen kehittää ja laajentaa. Maaseudusta ei saa muodostua poliisityhjiötä, jossa rikollisliigat saavat operoida rauhassa.

Rikollisuuden torjunta ei ole yksin viranomaisten varassa. Pitkälti kyse on yhteisöllisyydestä. Siitä, että vaikeuksissa olevien nuorten ongelmat huomataan, huumeiden käyttöön ja väkivaltatilanteisiin puututaan ja poliisille ilmoitetaan epäilyttävästä toiminnasta. Maaseudulla kannattaa kiinnittää huomiota myös syrjäisistä kiinteistöistä kiinnostuneiden ostajien motiiveihin. Järjestäytynyt rikollisuus elää pitkälti huumekaupasta. Vastuunsa on myös huumeita ostavilla. Iso osa heistä on niin sanottuja viihdekäyttäjiä.

Pelolle ei tässäkään asiassa pidä antaa periksi. Suomi on edelleen yksi maailman turvallisimpia maita. Näin on myös jatkossa, kunhan muuttuvaan tilanteeseen reagoidaan ajoissa.