Hallituksen pitää saada ammattidiesel käyttöön ‒ pumppuhintojen suitsinta olisi vain isku omaan jalkaan

Epävarmuus Lähi-idässä ja pelot Persianlahden energiavirtojen häiriintymisestä ovat heijastuneet nopeasti polttoainemarkkinoille. Erityisesti diesel on kallistunut poikkeuksellisen voimakkaasti, jopa enemmän kuin raakaöljy.

Huoli on suurta etenkin kuljetusalalla, sillä lähes koko Suomen raskas tavaraliikenne toimii edelleen dieselin varassa, eikä siirtymä sähköisiin kuljetuksiin ole laajassa mitassa realismia vielä pitkään aikaan. Osa yrityksistä ei kykene siirtämään kasvaneita polttoainekustannuksia eteenpäin, ja kallistuneet kuljetukset voivat vähentää myös kuljetusten kysyntää.

Sekä kuljetusalaa edustava SKAL että henkilöautoilijoiden Autoliitto ovat reagoineet vaatimalla polttoaineverojen alentamista tai jakeluvelvoitteen keventämistä. Ajatuksena on, että valtio voisi veroja ja velvoitteita keventämällä helpottaa yritysten ja kansalaisten taloudellista taakkaa.

Dieselin kallistumisen taustalla on kuitenkin ennen kaikkea huoli sen saatavuudesta. Verojen tai jakeluvelvoitteen keventäminen ei tuo markkinoille yhtään lisälitraa, vaan voi pahimmillaan ylläpitää kulutusta tilanteessa, jossa markkinat yrittävät sopeutua niukempaan tarjontaan. Hintojen nousu vähentää tarpeetonta kulutusta ja ohjaa niukan hyödykkeen sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Valtion ei pidä tätä mekanismia sotkea pumppuhintoihin puuttumalla.

Osin tästä syystä hallitus päätyi kevään kehysriihessä pitämään jakeluvelvoitteen ennallaan. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) lupasi kuitenkin, että asiaan palataan, jos Lähi-idän kriisi pitkittyy ja korkea hintataso jatkuu. Näin on nyt käynyt.

Jos hallitus ryhtyy toimiin, niiden on oltava sekä tehokkaita että oikeudenmukaisia. Kaikille suunnattu polttoainealennus olisi kallis ratkaisu, joka hyödyttäisi samalla tavalla sekä välttämätöntä hyötyliikennettä että vapaa-ajan ajoa.

Yleisen pumppuhinta-alennuksen sijaan tarvitaan kohdennettuja ratkaisuja. Hallituksen lakiluonnos ammattidieselistä on parhaillaan lausuntokierroksella, ja sen ripeä käyttöönotto olisi luonteva tapa helpottaa kuljetusalan kustannuspainetta. Kuten SKALin toimitusjohtaja Anssi Kujala on todennut, veronpalautuksen on oltava riittävä vastatakseen kustannusten nousuun. Kannatettava on myös SKALin huhtikuussa esittämä vaatimus ammattidieselin käyttöönotosta takautuvasti eli jo ajalta ennen lain voimaantuloa (MT 23.4.).

Samaan aikaan on tunnustettava maaseudun todellisuus: pitkät etäisyydet ja autoilun välttämättömyys. Sähköauto tarjoaa monille keinon irtautua fossiilisista polttoaineista, mutta kaikille se ei ole taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto. Moni ajaa vanhalla polttomoottoriautollaan niin kauan kuin pystyy. Jos hallitus haluaa aidosti helpottaa maaseudun ihmisten tarveliikkumiskustannuksia, työmatkavähennyksen vahvistaminen olisi kohdennetumpi keino kuin polttoaineen hinnan alentaminen kaikille.

Eurooppalaisessa liikennepolitiikassa sähkö on käytännössä syrjäyttänyt biokaasun henkilöautojen vaihtoehtona. Raskaassa liikenteessä kehityksen pitäisi kulkea biokaasun suuntaan paljon nykyistä nopeammin.

Suomen biokaasupotentiaali on huomattavasti nykyistä käyttöä suurempi. Kotimaisella biokaasulla voitaisiin samanaikaisesti vähentää liikenteen päästöjä, vahvistaa huoltovarmuutta, korvata energian tuontia ja luoda työtä maaseudulle. Samalla biokaasulaitosten sivutuotteena syntyisi kipeästi tarvittavia lannoitteiden tuontiraaka-aineita korvaavia kierrätysravinteita maatalouden käyttöön.

Liikenteen ongelmia ei ratkota pitämällä fossiiliset polttoaineet keinotekoisesti halpoina, sillä se vain pitkittää riippuvuutta tuontiöljystä ja edessä olisi loputtomasti uusia polttoainekriisejä. Sen sijaan yhteiskunnan on muilla keinoilla huolehdittava siitä, että välttämätön liikkuminen ja välttämättömät kuljetukset pysyvät mahdollisina myös kriisiaikoina.