Talouspolitiikka liimaa hallituspuolueet tiukasti yhteen

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen toisessa budjettiriihessä jyvät eroteltiin akanoista yhtä sukkelasti kuin viime vuonna. Riiheen oli varattu aikaa kaksi päivää, mutta jo ensimmäisen päivän alkuillasta hallituspuolueiden puheenjohtajat marssivat tiedotustilaisuuteen valmiin budjettiesityksen kanssa.

Budjettiesitys ei sisältänyt yllätyksiä, koska hallituspuolueet olivat sopineet asioista jo hallitusneuvotteluissa ja kevään kehysbudjettiriihessä. Tavoitteena on sopeuttaa vaalikauden aikana valtiontaloutta yhdeksällä miljardilla eurolla. Tiukka talouslinja jatkuu eikä voittajia paljoa löydy. Yksi harvoista voittajista on yksityinen terveysala, koska hallitus on päättänyt nostaa Kela-korvauksia hallituskauden aikana 500 miljoonalla eurolla. Nyt lisää korvauksia luvattiin 70 miljoonaa euroa.

Korvausten nostamista on perusteltu hoitojonojen purkamisella. Kela-korvausten nostaminen ei ole kuitenkaan lisännyt merkittävästi yksityislääkäreitä käyttävää joukkoa eikä lyhentänyt hoitojonoja, mutta suurten alan yhtiöiden tulokset kasvoivat.

Hallituksen päätavoite on velkaantumisen taittaminen. Budjeteissa tämä näkyy verojen kiristämisenä ja menojen leikkauksina. Niiden avulla talous ei kuitenkaan käänny nousuun, vaan lisäksi tarvittaisiin talouskasvua. Kasvua tukevat toimet ovat jääneet toistaiseksi pääosin tekemättä. Positiivinen signaali on, että suurten puhtaan siirtymän teollisten investointien verohyvitys on tarkoitus saattaa voimaan ensi vuoden alusta.

Hallitus toimii suhdannetilanteeseen nähden nurinkurisesti. Talous ei kasva, mutta hallitus korottaa veroja ja leikkaa menoja. Nämä toimet osaltaan hidastavat talouden kasvua.

Talouskasvu auttaisi välttämään myös hallituksen pelkäämään EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn eli tarkkailuluokalle joutumista. Sääntöjen mukaan EU-maan julkisen talouden alijäämä saa olla korkeintaan kolme prosenttia ja velkaisuus korkeintaan 60 prosenttia suhteessa maan vuotuiseen bkt:n arvoon. Tarkkiksella ovat nyt Belgia, Italia, Malta, Puola, Ranska, Slovakia, Unkari ja Romania.

Julkisesta keskustelusta on voinut saada sellaisen kuvan, että hallituspuolueet eivät tule keskenään toimeen. Esimerkiksi pääministeri Orpon pari viikkoa sitten käynnistämä rasismikampanjan yhdenvertaisuuden puolesta ja rasismia vastaan ei saanut edes kaikkien hallituspuolueiden tukea. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jani Mäkelän mukaan kyse on "poseerauskampanja", johon perussuomalaiset eivät puolueena sitoudu.

Rasismikampanja oli syöttö perussuomalaisten lapaan. Perussuomalaisten edustajat saivat irtisanoutua kampanjasta ja näyttää pääministerille ja omille kannattajilleen, ettei heitä komennella.

Erimielisyyksiä on ollut myös työperäisen maahanmuuton helpottamisesta. Valtiovarainministeri Riikka Purra ilmoitti, ettei hallitusohjelmaa tältäkään osin avata.

Rasismikeskustelu ja muut hallituspuolueiden väliset kiistat jäävät talouspolitiikan alle, koska puolueet ovat yksimielisiä talouspolitiikan suurista linjoista. Yhteistyötä vahvistaa, että hallituspuolueet saavat omia tärkeitä asioitaan läpi. Kokoomukselle tärkeitä ovat työmarkkinoiden uudistukset ja yksityisten terveysyritysten Kela-korvausten nostaminen. Perussuomalaisille on tärkeää maahanmuuton rajoittaminen ja RKP:lle ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen. Kristillisdemokraateille on tärkeää olla mukana hallituksessa.

Talouspolitiikka on kuitenkin liima, joka pitää hallituksen kasassa. Pääministeri Orpoa on arvosteltu johtajuuden puutteesta. Esimerkiksi budjetin nopea hyväksyminen osoittaa, että hallitusta voi johtaa monella tavalla. Tyylipisteillä ei ole merkitystä, kunhan päätöksiä syntyy. Ovatko päätökset oikeita, on eri asia.