Vanhoja metsiä syynäävä ympäristöväki pilaa oman hyvän asiansa – ja laskun maksaa metsänomistaja

Kuvitellaanpa tilanne, jossa rakentamisen aiheuttamat päästöt otettaisiin meillä Suomessa tiukkaan syyniin tiukoin seurauksin.

Jos juuri valmistuneen kerrostalon hiilijalanjälki olisi tehtyjen selvitysten mukaan mojova, rakentajalle ja taloyhtiölle määrättäisiin sakko. Maksajia olisivat silloin myös asuntojen omistajat. Sakkojen lisäksi asuntojen jälleenmyyntiarvot romahtaisivat.

Innostaisiko tällainen tavallisia suomalaisia, joiden varallisuudesta iso osa on asunnoissa, kannattamaan ilmaston- ja ympäristönsuojelua? Ei tietenkään. Todennäköisesti myös kohteessa asunnon omistava ympäristö- ja ilmastoaktiivi äkämystyisi.

Esimerkki on hatusta vedetty eikä välttämättä miltään osin realistinen, mutta siinä on samaa kaikua kuin Itä- ja Ylä-Lapin metsien harmaassa suojelussa (mt.fi 7.8.)

Lapissa on paljon ikääntynyttä metsää, jonka luokittelusta suojelukohteeksi kiistellään. Kuva: Kari Lindholm

Ympäristöjärjestöt käyvät tutkimassa, onko yhteismetsien sertifioiduissa leimikoissa sellaisia, joita pitäisi suojella, ei hakata. Kun mahdollisista, usein kiistanalaisista löydöksistä ilmoitetaan puun ostajalle, kyseiset hehtaarit luiskahtavat poikkeuksetta harmaan suojelun piiriin. Käytännössä puukauppa pysähtyy, eikä metsiä hakata.

Ulkopuolinen auditoija voi aukaista solmun ja mahdollistaa hakkuut, mutta todistustaakka on puuta ostavalla yhtiöllä ja maanomistajalla, ei kartoituksen tehneellä ympäristöjärjestöllä. Ja vaikka epäily suojelutarpeesta osoittautuisi turhaksi, usein epäselvyyksien pelästyttämä potentiaalinen ostaja vetäytyy, eikä mainehaitan vuoksi uusia ilmaannu.

Asia ei ole metsänomistajien kannalta mitätön. Pelkästään Sallan Värriön yhteismetsässä 300 000 kuutiometrin leimikot eivät käy kaupaksi suojelukiistan vuoksi.

Värriön yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Raimo Harjun (vas.) ja metsänhoitoyhdistys Metsä-Lapin operaatiopäällikkö Juha Hännisen mukaan suojelukriteereihin liittyvät epäselvyydet ovat myrkkyä leimikoidensa hakkuuta odottaville metsänomistajille. Kuva: Kari Lindholm

Metsiä pitää myös suojella. Yhdelläkään tolkullisella metsänomistajalla ei ole mitään syytä vastustaa sitä. Mutta on väärin, että laskun suojelusta, varsinkin kyseenalaisin perusteluin toteutuvasta harmaasta sellaista, maksaa metsänomistaja.

EU:ssa yritettiin ja yritetään osin edelleen torjua ilmastonmuutosta ja luontokatoa taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista piittaamatta. Se on lisännyt ilmaston- ja ympäristönsuojelun vastustusta.

Suomen kansantalouden kannalta merkittävässä metsiensuojelussa ei pitäisi sortua samaan.

Tärkeät ympäristö- ja ilmastopoliittiset tavoitteet jäävät saavuttamatta, jos niitä yritetään keinoja kaihtamatta edistää yhden osapuolen, tässä tapauksessa maanomistajien kustannuksella.