Trumpia hyysäävät Nato-johtajat sivuuttavat sen, jonka mielipide on ratkaiseva, kun Euroopan puolustusta vahvistetaan

Nato ei tällä hetkellä ole yhteiseen hiileen vakuuttavasti puhaltava transatlanttinen puolustusliitto. Se tuli selväksi Ankaran huippukokouksessa. Eikä loppukommunikean sanahelinä tai pääsihteeri Mark Rutten vakuuttelu sitä muuksi muuta.

Euroopan kannalta rakoileva yhtenäisyys on huolestuttavaa, koska juuri sitä Vladimir Putin kaikkein eniten toivoo.

Ukrainan hyökkäyssodassa ahtaalle joutunut Venäjän presidentti voi tyytyväisenä todeta, että virkaveli Donald Trump ei väsy repimästä Naton rivejä. Ei, vaikka Rutte ja kumppanit tekevät kaikkensa pitääkseen tärkeimmän liittolaisen tyytyväisenä.

Irvokkaasti juuri se, millä Trumpia yritettiin mielistellä, oli Ankaran huippukokouksen parasta antia. Valkoisen talon isäntä tietysti kiitti kiukuttelemalla kaikesta muusta.

Donald Trump oli Naton Ankaran huippukokouksessa kitkerän kriittinen liittolaisia kohtaan, vaikka pääsihteeri Rutte teki kaikkensa todistaakseen, ettei siihen ole perusteita. Kuva: SAUL LOEB

Puolustusteollisissa hankkeissa Naton eurooppalaistaminen osana jäsenmaiden puolustusbudjettien kasvattamista etenee sittenkin. Pitkään on näyttänyt siltä, että yritykset luoda yhteisiä asejärjestelmiä kaatuvat poikkeuksetta kansallisiin ristiriitoihin. Yhteensä kymmenien miljardien eurojen arvoisten asediilien allekirjoitusseremonia Ankarassa osoitti, että toivoa on.

Pääsihteeri Rutte korosti Naton yhtenäisyyden kannalta viisaasti, että hankkeet ovat transatlanttisia. Eli ne hyödyttävät sekä Eurooppaa että Yhdysvaltoja.

Natoa ei pidä eurooppalaistaa polttamalla siltoja USA:han. Se heikentää puolustusliittoa, jota Venäjän uhan vuoksi pitää päinvastoin vahvistaa.

Mielistellessään Trumpia siekailematta Rutte pyrkii tietysti lujittamaan transatlanttista suhdetta ja vahvistamaan Natoa. Koska tavoite on oikea, suurin osa eurooppalaisista johtajista tukee Ruttea ja kantaa kortensa kekoon, kun USA:n presidenttiä yritetään pitää tyytyväisenä.

Suomen valtuuskuntaa Naton pääsihteeri Mark Rutten (vas.) ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin (oik.) isännöimässä Ankaran huippukokouksessa johti presidentti Alexander Stubb.  Kuva: Matti Porre

Eurooppalaista äänestäjää ja veronmaksajaa, jonka rahoilla Nato-maat puolustustaan vahvistavat, ei tässä tohinassa selvästikään liiemmin kuunnella. Se on kasvava poliittinen ongelma, koska yhä suurempi osa eurooppalaisista suhtautuu yhä kielteisemmin Yhdysvaltain presidentin öykkäröintiin. Eikä syyttä.

Trump ei arvostele Ukrainaan hyökännyttä Vladimir Putinia, hamuaa edelleen Tanskalle kuuluvaa Grönlantia ja uhkaa vetää USA:n joukot Euroopasta, koska liittolaiset eivät tukeneet epäonnistunutta hyökkäystä Iraniin.

Tavallisen eurooppalaisen on vaikea ymmärtää, miksi kaikesta tästä huolimatta Euroopan ykkösketju tekee edelleen kaikkensa miellyttääkseen kiinteistömiljardööriä.

Trump ajaa Naton yhteisissä asehankkeissa härskisti USA:n etua ja viis veisaa liittolaismaiden työpaikoista. Eurooppalaisten johtajien on osin pakko ostaa Yhdysvalloista, mutta kovin usein taustalla on myös pyrkimys pitää Trump tyytyväisenä. Se sapettaa eurooppalaista työtöntä.

Putinin, Kiinan Xi Jinpingin ja Turkin Recep Tayyip Erdoğanin kaltaisista autokraateista Trumpilla on vain hyvää sanottavaa. Liittolaismaiden, eurooppalaisten demokratioiden johtajia hän puolestaan sättii tauotta kaikesta mielistelystä huolimatta.

Presidentti Stubbilla oli Ankaran huippukokouksen yhteydessä tapaaminen myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin kanssa.  Kuva: Matti Porre

On selvää, että tavalliselta eurooppalaiselta menee tätä arvotonta näytelmää seuratessa moraalinen kompassi sekaisin. Se ei voi olla vaikuttamatta äänestyspäätöksiin ja sitä kautta muiden muassa puolustusmenojen kasvattamiseen.

Tuoreen lisäkierteen asetelmaan toi Trumpin yritys vaikuttaa yhdysvaltalaisen pelaajan saamaan pelikieltoon jalkapallon MM-turnauksessa. Jalkapallohullujen eurooppalaisten mielestä on sietämätöntä, että tällaista poliitikkoa kiitellään ja kehutaan.

Diplomatia on pragmaattista puuhaa. Lopputulos ratkaisee. Euroopan johtajille pitäisi kuitenkin viimeistään nyt olla selvää, ettei Trumpin hyysäämisellä voiteta mitään. Ei varsinkaan vaaleja.