Eikö EU:ssa ole opittu mitään? Nyt ei ole uusien byrokratiahimmeleiden aika

EU:ssa on vuosien varrella kehitelty jos jonkinlaista sääntelyä Suomen metsille. Metsäpolitiikka ei unionille varsinaisesti kuulu, mutta toimivaltaa metsäsääntelyyn on haettu ilmaston, energian, luonnonsuojelun ja jopa rahoitusmarkkinoiden kautta. Ursula Von der Leyenin toisesta komissiosta odotettiin tässä suhteessa käännekohtaa. Vihdoin yletön säätelyinto loppuu ja EU keskittyy asioihin, jotka sille varsinaisesti kuuluvat.

Toisin kävi. Poliittisen tuulen kääntyminen ei ole lannistanut komission pääosastojen virkamiehiä, jotka edelleen rakentavat pykälähimmeliä, joka rajoittaa metsien hakkaamista ja jarruttaa metsätaloutta (MT 2.2.). EU-komission vuoden 2025 lopussa esittelemä biotalousstrategia sisältää sinänsä hyviä aloitteita biopohjaisten materiaalien suosimisesta esimerkiksi rakentamisessa.

Kaikki tiivistyy siihen, kuinka paljon metsäbiomassaa voidaan käyttää, eli kuinka paljon metsiä voidaan hakata. Sen ei taas pitäisi kuulua unionille ollenkaan. Mitään uutta tässä ei ole. Erilaisista metsiä koskevista kestävyyskriteereistä on EU-pöydissä väännetty jo toistakymmentä vuotta.

EU:n jäsenmaiden muodostaman neuvoston on tarkoitus lyödä oma kantansa biotalousstrategiasta lukkoon maaliskuussa. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) mukaan useampi jäsenmaa on tehnyt selväksi, että uusia kestävyyskriteereitä ei kaivata. Diplomaattilähteiden mukaan taustalla käy kuitenkin kova vääntö ympäristö- ja kilpailukykynäkökulmien välillä.

Strategiapapereista on pitkä matka valmiiseen lainsäädäntöön. Matka on kuitenkin turhauttava ja tehty monta kertaa ennenkin. Ensin metsäiset maat jarruttavat virkamiesten säätelyintoa huonolla menestyksellä. Sitten komissaari viedään suomalaiseen metsään. Hulluimmat pykälät hiotaan pois EU-parlamentin käsittelyssä. Saadaan lopputulos, jonka kanssa jotenkin voidaan elää.

Menneinä vuosina tähän kaikkeen on kenties ollut aikaa ja rahaa. Nyt Euroopalla olisi isompiakin asioita hoidettavana. Eikö komissiossa jo lopulta voitaisi myöntää, että metsien hoito kuuluu jäsenmaille, ja ne myös ymmärtävät, miten metsiä kannattaa hoitaa.

EU on juuri solminut kaksi valtavaa kauppasopimusta Etelä-Amerikan Mercosur-maiden ja Intian kanssa. Komissiolla on melkoinen työsarka varmistaa, ettei lisääntyvä tuonti aiheuta metsäkatoa kumppanimaissa. Siihen, jos johonkin ympäristöpääosaston kannattaisi lähivuosina keskittyä. Von der Leyenin on aika lunastaa lupauksensa, että EU keskittyy isoihin asioihin ja Euroopan kilpailukykyä ja turvallisuutta vahvistaviin hankkeisiin.

Biotaloudessa on paljon potentiaalia Euroopan taloudelle. Uudet innovatiiviset tuotteet eivät kuitenkaan synny byrokraattien strategioissa vaan yrityksissä, tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Periaatteessa tämä varmasti ymmärretään myös komissiossa.

Samaan aikaan EU:ssa valmistellaan uutta sääntelyä entiseen tapaan. Viime kädessä on jäsenmaiden tehtävä paaluttaa komissiolle prioriteetit ja toimivallan rajat. Nyt ei ole aika uusille biomassan kestävyyskriteereille.