Kriisituki lämmittää vain hetken – ilman ylituotannon purkua vilja-alan kriisi ei laukea

Jos ei kannata viljellä, ei pidä viljellä. Näin tiivisti puheenvuorossaan pelin hengen MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä maanantaina Someron Teeriharjulle kriisikokoukseen kokoontuneille kasvinviljelijöille. Suomen viljavarastot pullistelevat yhä aiempina vuosina tuotettua viljaa, ja maailmallakin varastot ovat runsaat. Ensimmäiset satoennusteetkin kertovat vahvoista sato-odotuksista suurissa viljantuottajamaissa.

Varastojen ja sato-odotusten vuoksi viljan hinta ei monen päinvastaisista, hartaista toiveista huolimatta ole reagoinut viime aikojen myllerrykseen ja konflikteihin. Toisin on ostopanosten kuten energian ja lannoitteiden laita: niiden hinta nousee, mistä on pula, joko nyt tai tulevaisuudessa.

Nykyinen tukijärjestelmä itsessään mahdollistaa useitakin tapoja siirtää peltoa pois aktiivisesta viljantuotannosta. Rajattomia nämä mahdollisuudet eivät ole. Ekojärjestelmätuen nurmivaihtoehdoissa raja on 25 prosenttia tilan suoriin tukiin oikeutetusta alasta. Luonnonhaittakorvauksen kesantorajoite puolestaan rajaa kesantojen ja luonnonhoitonurmien enimmäisalan neljännekseen tilan peltoalasta.

Reilusti yli puolelle tilan alasta on siten nykytilanteessakin oltava tuotannollinen vaihtoehto. Kun vilja ei kannata, mahdollisimman monella hehtaarilla se on toivottavasti jokin erikoiskasvi. Tosin niidenkin kasvustot joudutaan viljelemään kallistuvilla tuotantopanoksilla.

Maanantain kokous oli jatkoa lokakuussa pidetylle ensimmäiselle Teeriharju-kokoukselle. Edelliskerralla laaditussa yhdeksänkohtaisessa toimenpidelistassa painottuivat viljelijätukikysymykset, ennen muuta ennakoiden maksun aikaistaminen elokuuhun. Valtiosihteeri Päivi Nergin mukaan tämä ei ole mahdollista, vaikka koko hallitus sitä haluaisi.

Tämä ei ollut uutinen. Jo nykymallissa Suomi on EU:n aikaisimpia viljelijätukien maksajia, ja aikaistaminen entisestään vaatisi tukihakemuksen joustavat muutokset mahdollistavan nykymallin purkamista ja EU-tasoisia tukiehtojen muutoksia. Toki niidenkin tarkastelulle voi olla kasvavaa painetta, sillä ennemmin tai myöhemmin rajusti kohoavat kustannukset koettelevat viljelijöiden taloutta muuallakin kuin Suomessa.

MTK:n Hemmilä korosti puheenvuorossaan yhteiskunnan velvollisuutta turvata ruoantuotannon jatkuvuus ”siltarahoituksella”, jolla kriisistä päästään yli.

Kaiken ytimessä on kuitenkin markkinatilanteen tervehdyttäminen. Tuotannon tulevaisuutta ei voi rakentaa kriisitukien varaan, sillä viime kädessä ne ovat aina tulonsiirto tuotantopanostoimittajille ja vähittäiskaupalle. Tilan taloutta ne piristävät lyhyen hetken, ja sen jälkeen markkinat ovat ehkä yhä pahemmassa solmussa.