Kaupan kannattaisi kuunnella asiakkaitaan – suomalaiset eivät sulata tuottajan kyykyttämistä

Eduskuntaan odotetaan tällä viikolla hallituksen esitystä elintarvikemarkkinalain uudistuksesta. Alun perin vuonna 2019 säädettyä lakia on kiristetty jo useampaan otteeseen. Nykyinen lainsäädäntökierroskaan ei suurella todennäköisyydellä jää viimeiseksi. Euroopan parlamentti hyväksyi helmikuussa direktiivin päivityksen, joka lisää viranomaisten mahdollisuuksia puuttua rajat ylittäviin epäreiluihin kauppatapoihin. Euroopan komissiolta taas odotetaan lähivuosina esityksiä, jotka muun muassa kieltäisivät ruuan myynnin alle tuotantokustannusten.

Toistuvat direktiivi- ja lakimuutoskierrokset osoittavat, että elintarvikeketjun epätasapainon korjaaminen ei ole helppoa. Vahvempi osapuoli, eli kauppa, vastustaa tietysti jokaista muutosta, joka voisi vähentää sen markkinavoimaa. Kaupan edunvalvojilla riittää puolustettavaa, sillä Suomessa ruokakauppa on poikkeuksellisen hyvin kannattavaa liiketoimintaa. Osa poliitikoista on taas ideologisista syistä ryhmittäytynyt kaupparyhmien puolelle. Tällä kierroksella kaupan rintamaan on liittynyt myös Kuluttajaliitto. Mukana on aimo annos vanhan ajan eturyhmäpolitiikkaa.

Julkisen keskustelun perusteella voisi ajatella, että aihe jakaa suomalaisia Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. MT:n kyselytutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta pitää päivittäistavarakauppaa hallitsevien keskusliikkeiden valtaa liiallisena (MT 2.3.). Väestöryhmien tai puolueiden kannattajien välille ei ole ole kysymyksessä suurta eroa. Suomalaiset ymmärtävät hyvin perusasetelman. Kauppa kannattaa hyvin, maatalous huonosti.

Ruokakauppaa hallitsevat K- ja S-ryhmät markkinoivat isolla rahalla omaa vastuullisuuttaan. Siihen lienee tarvetta, kun omat asiakkaatkaan eivät tunnu viestiä uskovan. Kyse ei tietenkään ole yksin kaupasta. Suomalaiset ovat huonoja äänestämään jaloillaan. Kotitaloudet tunnetusti omistavat S-ryhmän. Osuuskaupan vaaleissa ei ole äänestäjäryntäystä vielä nähty. Elintarviketeollisuuden vientiponnistelut ovat muutamaan poikkeusta lukuun ottamatta jääneet näpertelyksi. Keskusliikkeitä ei hintaneuvotteluissa uskalleta haastaa. Viljelijät surkuttelevat tilannettaan, mutta tuottajaorganisaatioiden perustaminen on tuskastuttavan hidasta.

Nykyinen kiistely on tiivistynyt kaupan merkkien suosimisen kieltoon. Keskustelu on täynnä vääriä väitteitä kaupan omien tuotteiden kieltämisestä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, miten kauppaan riippuvuussuhteessa olevat elintarviketuottajat saavat omat brändinsä esille. Kaupan merkit eivät automaattisesti ole kaupallekaan parempaa bisnestä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston maanantaina julkaiseman tutkimuksen mukaan lihateollisuuden osuus kokonaiskatteesta on viime vuosina kasvanut nimenomaan kaupan omissa merkeissä. Muissa tuoteryhmissä kaupan osuus on edelleen kasvanut. Lihamarkkinaa koskeva tulos kertoo kuitenkin siitä, että halpamarkkinaan keskittyminen ei ole kaupallekaan mikään voittava strategia.

Uusin lakimuutos ei ole mikään taikaisku joka kerralla tervehdyttäisi elintarvikemarkkinan. Jatkuva sääntelypaine EU:ssa ja kansallisella tasolla kuitenkin pakottaa alan yritykset arvioimaan strategioitaan. Pitkällä aikavälillä kaikkien osapuolten etu on luoda ketjuun uutta arvonlisää. Investointeja tarvitaan muuhunkin kuin kaupan seiniin. Kauppojen asiakkaat ja Kuluttajaliiton jäsenet taitavat olla samaa mieltä.