Sähköautotuki pienituloisille kuulostaa erikoiselta, eikä siinä ole paljoa järkeä

Ympäristöministeriö lähetti heinäkuun alussa lausunnoille suunnitelman EU:n sosiaalisen ilmastorahaston kansallisesta kohdentamisesta. Ilmastotoimet aiheuttavat kustannuksia etenkin pienituloisille. Ideana on kompensoida sitä erilaisilla tukitoimilla.

Yksi niistä on pienituloisille suunnattu sähköauton hankintatuki. Enimmillään 6 000 euron tuen voisi saada, jos vaihtaa vanhan polttomoottoriauton uuteen tai käytettyyn sähköautoon. Tuen tarkat kriteerit ovat vielä auki, mutta ministeriön suunnitelmassa lähdetään siitä, että tulot saavat olla noin 2 200 euroa kuukaudessa tai 25 000–26 000 euroa vuodessa. Tavoitteena on 22 000 sähköauton hankinta vuosina 2028–2031. Myös mikroyrityksille kaavaillaan tukea sähköbussien ja kuorma-autojen hankintaan.

Rahaa tukeen palaisi reilut 110 miljoonaa, josta EU:n osuus olisi kolme neljännestä. Hyvällä syyllä voi kysyä, onko tässä mitään järkeä. Tulotietojen selvittämistä varten pitää pystyttää oma byrokratiansa ja silti siihen jää porsaanreikiä. Kiinteä tuloraja loisi omituisen tilanteen, jossa muutaman kympin enemmän tienaava jäisi ilman tonnien romutuspalkkiota. Tuesta huolimatta useimmilla pienituloisilla ei olisi varaa uuteen sähköautoon. Käytettyjen markkinoilla tukipalkkiot taas nostavat helposti autojen myyntihintoja.

EU:n tasolla mukana on aimo annos teollisuuspolitiikkaa. Tukirahoilla autetaan kiinalaisen kilpailun kanssa kärvistelevää autoteollisuutta. Eteläisen Euroopan maissa tukisummat ovat vielä suurempia. Sikäläiset valmistajat suosivat pieniä kaupunkiautoja. Ehkä niillä saadaan nihkeä sähköautokauppa vauhtiin. Tukien ongelma on, että niiden päättyessä autokauppa pysähtyy kuin seinään. Näin on käynyt varsinkin niissä maissa, joissa tuet ovat olleet isoja.

Suomen kannattaa tietysti käyttää tarjolla oleva EU-raha, vaikka henkilöautonvalmistusta ei meillä enää olekaan. Sähköautojen tukia on syytetty siitä, että ne suosivat suurituloisia. Ehdotettu tukimalli suosii kerrankin pienituloisia. Hankintatuesta pitää rakentaa niin yksinkertainen kuin mahdollista. Markkinat eivät ratkaise kaikkia ongelmia. Autojen ostamisessa ja myymisessä ne yleensä kuitenkin toimivat. Sitä ei kannattaisi sotkea erikoisilla tukihimmeleillä.