Kuntarakennetta uusittava harkiten

Viime vuodet ovat kuntaliitosrintamalla olleet varsin rauhallisia. Edellisen kerran Suomen kuntarakenne muuttui vuoden 2021 alussa, kun Honkajoki liitettiin Kankaanpäähän. Vuosituhannen vaihteen jälkeen kuntaliitoksia on tehty kuitenkin runsaasti. Esimerkiksi vuonna 2009 niihin päättyi yhteensä 67 kunnan historia.

Osaltaan kuntaliitosten tahtia on hillinnyt sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, joka pitkän väännön jälkeen tämän vuoden alussa riisui kuntien ja kuntayhtymien vastuulta sekä sote-palveluiden että palo- ja pelastustoimen järjestämisen. Jäljelle jäivät valtaosalle Suomen kunnista koulutukseen ja kasvatukseen sekä alueen elinvoiman turvaamiseen ja edistämiseen liittyvät tehtävät.

Tehtävien väheneminen ei toki tarkoita sitä, että kunnille olisi jatkossa tiedossa vain leppoisia aikoja. Kuntataloudessa on tiedossa haasteita jatkossakin, arvioi kunta- ja alueministeriksi kesällä siirtynyt Anna-Kaisa Ikonen (kok.). Ikonen pitääkin mahdollisena, että jatkossa kuntaliitoksia tullaan Suomessakin jälleen näkemään. (MT 16.8.)

Hallitusohjelmassa mainitaan ”kuntien erilaistuminen”. Sitran asiantuntijan Pauli Salorannan mukaan (MT 14.8.) nykyinen kuntarakenne perustuu yhtenäiskuntamalliin eli ajatukseen yhdenlaisesta kunnasta, jonka tehtävät ovat samat olosuhteista riippumatta. Tämä ajatusmalli ei hänen mukaansa palvele enää nykypäivän tarpeita, ja siksi pelkkä kuntakoon kasvattaminen kuntaliitosten kautta ei riitä ratkaisuksi kuntakentän haasteisiin. Salorannan mukaan yhdenvertaisten kuntapalveluiden järjestämiseksi maan joka kolkkaan tarvitaan tarkemmin räätälöityjä rakenteita.

Historiassa ei tarvitse mennä pitkällekään taaksepäin, kun kuntakenttä oli vielä moninainen: vuoteen 1976 kuntakenttä jakautui maalaiskuntiin, vanhoihin ja uusiin kaupunkeihin sekä kauppaloihin. Salorannan mukaan yhtenäiskuntamalli onkin ehkä vain poikkeus paikallishallinnon pitkästä linjasta, johon kuuluu monimuotoinen kuntarakenne.

On tulevaisuuden malli mikä tahansa, oleellista on pitää kiinni Ikosenkin lausumasta tavoitteesta: vastakkainasettelua pitää välttää, koska kaupungit ja maaseutu tarvitsevat toisiaan. Kuntakentällä kaiken perustana pitää olla kuntalaisen oikeus yhtäläisiin palveluihin.