Rypsin ja rapsin viljely ei lisäänny vippaskonsteilla: Kestävä kannuste tulee markkinoilta
Pientä positiivista virettä rypsin ja rapsin viljelyaloissa voidaan nähdä, mutta todellinen käänne syntyy vain kannattavasta ja viljelijälle mielekkäästä tuotannosta.
Siemenkauppanäkymät ennakoivat ensi kesälle aiempia vuosia enemmän keltaisena kukkivia rypsi- ja rapsipeltoja. Kuva: Johannes TervoViljelijöiden vuosien kiinnostus öljykasvien viljelyyn on ollut vuosia alamaissa. Nyt saattaa olla edessä käänne parempaan: kevään kylvöpäätökset eivät toki ole vielä todentuneet ja siemenet ovat siiloissa tai säkeissä, mutta osviittaa tulevasta antavat siemenkauppiaiden tilannekatsaukset. Muun muassa Lantmännen Agrolla rypsin ja rapsin siementä on jo myyty myyntipäällikkö Heikki Alastalon mukaan enemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna. Samansuuntaisia ovat myös kolmen muun kilpailijan näkemykset tilanteesta. (MT 26.2.)
Rypsi ja rapsi ilmaantuivat Luonnonvarakeskuksen ylläpitämään viljelyaloja kuvaavaan maatalousmaatilastoon vuonna 1947, mutta kolmisenkymmentä vuotta niiden – Suomen oloissa lähinnä rypsin – alat pysyivät pieninä, alle 20 000 hehtaarissa. Ensi kerran rypsin viljelyala ylitti 50 000 hehtaaria vuonna 1980, ja yhtä ainoata poikkeusvuotta 2014 lukuun ottamatta se pysyikin tuon rajan yläpuolella vuoteen 2018 asti. Ennätysvuosi oli 2010, jolloin rypsin ja rapsin kokonaisviljelyala oli peräti 158 000 hehtaaria.
Jos kotimaista valkuaista aidosti halutaan, siitä on oltava valmis maksamaan.
Vuodesta 2019 öljykasvirintamalla on vallinnut alakulo. Ala painui vuonna 2020 vain 30 000 hehtaariin, vaikka kysyntää kotimaiselle valkuaiselle olisikin. Tälläkin hetkellä valtaosa Suomessa puristettavasta rypsistä ja rapsista tuodaan Suomeen ulkomailta.
Moni tekijä on saanut viljelijät jättämään öljykasvit kylvämättä. Rypsi ja rapsi ovat erikoiskasveja, joten ne vaativat enemmän työtä ja tuotantopanoksia kuin viljakasvit, esimerkiksi tuholaisten seurantaa ja kasvinsuojeluaineita. Tärkein syy on kuitenkin kannattavuus: sadosta saatava, maailmanmarkkinoihin mukautuva hinta ei ole Suomessa korjatuilla satotasoilla ollut tyydyttävä eikä vastaa sadon vaatimia panoksia ja työmäärää. Tätä ei ole onnistuttu korjaamaan edes erikoiskasvipalkkiolla, jota voi nykyisellään saada 120 euroa hehtaarille.
Tukien lisäksi alaa on yritetty kasvattaa hankkeilla ja viestintäkampanjoilla, ja yhtenä kannusteena voi pitää myös tukiehtojen viljelykiertovaatimusta. Viime kädessä viljelyalan kasvuun saavan aloitteen on kuitenkin tultava markkinoilta: jos kotimaista valkuaista aidosti halutaan, siitä on oltava valmis maksamaan se hinta, jolla viljelijöiden kannattaa lähteä pellolle kylvökoneen säiliö öljykasvin siemenellä täytettynä.
- Osaston luetuimmat
