Maaseudulla kasvaa uusia mahdollisuuksia matkailuun

Vaikka Suomen myönteiset matkailu-uutiset on viime vuosina totuttu kuulemaan lähinnä Pohjois-Suomen alueelta, Lapin vilkkaat hiihtokeskukset ja pohjoisen ruuhkaiset lentoasemat eivät ole maamme matkailun koko kuva, eikä pääkaupunkiseutukaan siitä sellaista vielä tee. Matkailupalveluita on tarjolla laajasti myös Lapin ja Helsingin ulkopuolella.

Maaseudun matkailuyrityksissä on vahva usko tulevaisuuteen: yrityksistä joka viides tavoittelee voimakasta kasvua, ja iso osa lopuistakin ainakin maltillista kasvua, ilmenee MTK:n ja Lomalaidun ry:n teettämästä kyselystä. Yli puolet vastaajista arvioi liikevaihdon kasvavan tulevina vuosina kymmenen prosentin vuositahtia. (MT 19.1.)

Lomalaidun ry:n toiminnanjohtaja Kimmo Aalto toteaakin perustellusti, että kyselyn tulokset osoittavat maaseutumatkailualalla olevan paljon kasvupotentiaalia. Kun maaseudun matkailuyritysten näkemyksiä verrataan Suomen Yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön kahdesti vuodessa julkaisemaan Pk-yritysbarometriin, maaseutumatkailuyrityksen kasvuodotukset ovat muuhun pk-yrityskenttään verrattuna peräti kolminkertaiset.

Kasvunvaraa varmasti on, minkä osoittavat myös Elinkeinoelämän keskusliiton viime viikolla julkaistun investointikyselyn tulokset. Suomi nähdään sekä matkailusektorilla että asiakkaiden keskuudessa edelleen pitkälti sesonkikohteena, ei kiinnostavana neljän vuodenajan maana. Synkät syksyt samoin kuin talven jäljiltä heräävä kevään luonto ovat tuotteistamisen arvoista eksotiikkaa, jonka mahdollisuuksia siihen tottuneet suomalaiset eivät välttämättä itse tule edes ajatelleeksi.

Maaseudun luonto- ja elämysmatkailuun satsaamalla Suomi pystyy paikkaamaan niitä puutteita, joita meillä matkailumaana on pohjoismaisiin verrokkeihimme nähden: Ruotsi ja Tanska pystyvät vanhoina ja historiallisesti vauraina kuningaskuntina houkuttelemaan matkailijoita näyttävillä kaupunkikeskustoillaan ja rikkailla kulttuurikohteillaan ja Baltian maillakin on vanhoissa hansakaupungeissaan turisteille mieluisia keskiaikaisia kortteleita. Vetovoimaisten kaupunkikohteiden puuttuessa Suomen on löydettävä matkailunsa helmet muualta.

Luonto- ja elämysmatkailussa tosin ei ole mahdollista kestävästi kasvaa massaturismin mittoihin: palveluissa on keskityttävä euroja tuovaan laatuun ympäristön kantokykyä kuormittavien massojen houkuttelun sijaan. Tähän pakottaa osaltaan myös Suomen yleinen hintataso: jokainen suomalainen tietää hyvin, että jo työvoimakustannusten vuoksi suomalaiset yritykset eivät voi kestävästi kilpailla halvoilla hinnoilla ilman riskiä elinkeinon ympärille kehittyvistä kyseenalaisista lieveilmiöistä.

Kestävyysnäkökulma on tärkeää ottaa huomioon myös ympäristövaikutusten näkökulmasta: ihmisten liikkuminen aiheuttaa kaikissa muodoissaan vääjäämättä päästöjä ja muita ympäristöhaittoja. Erityisen raskas on lentoliikenteen ilmastorasite, vaikka sen haitallisuutta yritetään monin keinoin suitsia.

Vaikka matkailuyritysten näkymät ovatkin alan toteuttaman kyselyn perusteella valoisat, talouden yleinen epävarmuus samoin kuin maailmanpoliittinen epävarmuuskin voivat heijastua matkailun kehitykseen. Oma riskinsä on Suomen rapautuva liikenneinfrastruktuuri: mitä kauempana pääväylistä tai muutamasta vilkkaasta lentokentästä kohde sijaitsee, sitä suurempi työ on pitää yllä palvelun saavutettavuudesta.

Maaseutuyritysten haaste on myös yritysten omat rajoitteet: yritykset ovat pääosin hyvin pieniä, joten niillä on vääjäämättä rajalliset mahdollisuudet omiin markkinointiponnistuksiin. Ala tarvitsee yhä vahvempaa yhteistyötä, eikä valtionkaan määrätietoinen työ matkailumarkkinoiden edistämiseen olisi pahitteeksi.