Elintarvikeketjun ongelmat on mahdollista ratkaista – yksi tilaisuus on osuuskauppojen vaaleissa

Viikonloppuna järjestetyt ruokamarssit herättivät ansaittua huomiota niin mediassa kuin päättäjien keskuudessa. Tuottajien viesti oli yksinkertainen. Viljelijän osuus ruokaketjun tulonjaossa ei ole reilu. Vaatimukset eivät ole kohtuuttomia. Maatalouden on oltava pitkällä tähtäimellä kannattavaa, jotta siihen investoidaan ja Suomen huoltovarmuus turvataan.

Poliittisen vallan puolelta viljelijät ovat keränneet sympatiaa. Hallitusohjelmassa on tunnetusti roppakaupalla myönteisiä kirjauksia. Toistaiseksi niitä ei ole käytännön tasolla edistetty. Ympäri Eurooppaa nähtyjen viljelijäprotestien vaikutus näkyi myös EU-huippukokouksessa. Pääministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan päämiestasolla ei ole ennen keskusteltu näin konkreettisesti maataloudesta (MT 25.3.). Komission ehdotukset byrokratian keventämisestä, ympäristösääntöjen höllennyksistä ja kaupan aseman suitsimisesta ovat maatalous- ja ympäristöministerien pöydällä jo tällä viikolla. Moni hankalana pidetty ehdotus on myös raukeamassa eurovaalien alla.

Viljelijöiden mielenilmauksen pääkohde oli kauppa. Vanhan sanonnan mukaan kauppa se on joka kannattaa. Harvinaisen hyvin tämä pitää paikkansa suomalaisessa ruokakaupassa, joka on eurooppalaisittain poikkeuksellisen kannattavaa liiketoimintaa. Kaupan liiton toimitusjohtajana pääsiäisen jälkeen aloittava Kari Luoto pitää tuottajien kampanjointia erikoisena mutta toisaalta myös tuttuna (MT 22.3.2024). Luodon mukaan sekä Kilpailu- ja kuluttajavirasto että PTT:n, Luonnonvarakeskus Luken ja markkinatutkimusyhtiö Reinun muodostama yhteenliittymä ovat havainneet elintarvikeketjun rahavirtoja selvittäneissä tutkimuksissaan, että kaupan osuus rahavirroista on pienentynyt. Viime vuonna tapahtunut hetkellinen korjausliike ei poista ketjun perusongelmia. Kauppa investoi miljoonia uusiin supermarketteihin. PTT taas arvioi tiistaina maatalouden yrittäjätulon laskevan tänä vuonna. Alalla tarvittaisiin malli, jossa kaupan ja elintarviketeollisuuden sopimukset mukautuisivat paremmin kustannustason ja markkinatilanteen muutoksiin.

Kaupan edustajat eivät ole juuri kommentoineet Elintarvikemarkkinavaltuutetun tekemiä kyselyitä, joiden mukaan lainsäädäntöä rikotaan räikeästi liha- ja leipomoalalla. Ongelmia on perusasioissa, kuten laskujen maksamisessa. Kaikkiaan tulokset kertovat karua kieltä siitä, miten kaupan edustajat pyrkivät käyttämään markkinavoimaansa myös elintarvikemarkkinalaissa kielletyin keinoin. Tarvetta lainsäädännön ja valvonnan tarkistamiselle selvästi on. Kaupan edustajat ovat osoittaneet haluttomuutta keskustella ongelmista. K- ja S-ryhmien edustajia odotettiin mukaan esimerkiksi Seinäjoen ruokamarssin paneelikeskusteluun. Paikalle he eivät vaivautuneet.

On luonnollista, että kaupan johtajat ei halua vapaaehtoisesti tinkiä omasta markkina-asemastaan ja sen turvin luoduista voitoista. Johtajilla on kuitenkin isäntänsä. Lidlin omistaa säätiönsä kautta saksalainen miljardööri Dieter Schwarz. K-kauppiaat ovat paikallisia yrittäjiä. Keskossa äänivaltaa käyttävät muun muassa eläkerahastot ja erilaiset yleishyödylliset säätiöt. Pörssiyhtiö Keskon tehtävä on toki tuottaa voittoa omistajille. Osuuskuntien tarkoitus on tuottaa palveluja jäsenilleen.

S-ryhmässä valtaa käyttää runsaat 2,5 miljoonaa omistajajäsentä. Tänä vuonna 10 osuuskaupassa järjestetään vaalit, joissa on valittu tai valitaan kaupoille uusi edustajisto. Osuuskauppojen hallintoa moititaan usein tyhjänpäiväiseksi kahvitteluksi. Kahveja ja viinereitä ei kuitenkaan mainita osuuskuntien säännöissä. Niiden mukaan edustajisto käyttää osuuskaupoissa ylintä valtaa ja valitsee seuraavan portaan päättäjät. Asiakkaat päättävät miten he haluavat oman kauppansa toimivan markkinoilla. Omistajan ääntä kannattaa käyttää.