Vuosi jauhelihapulaa takana – eikö mitään ole opittu?

Paljon puhuttu jauhelihapula on jatkunut nyt vuoden päivät. Mitään pysyvää ratkaisua tilanteeseen ei ole näköpiirissä, vaikka ajoittain hyllyt ovat paremmin täynnä. Yltäkylläisyyteen tottuneille suomalaisille tilanne on ollut joka tapauksessa hätkähdyttävä. Lähes kaikkien käyttämää peruselintarviketta ei ole saatavilla, tai sitä pitää hamstrata aamuvarhaisella kun kaupan hyllyjä täytetään. Kyse on vain yhdestä artikkelista, naudanlihasta. Keskimäärin suomalainen syö sitä kuitenkin lähes 18 kiloa vuodessa (MT 13.2.).

Syitä tilanteeseen on monia, mutta vastuuta ei halua ottaa kukaan. Tuotannon kannattavuus on pitkään ollut surkea. Kannattamattomaan tuotantoon ei ole ymmärrettävästi investoitu. Tästä huolimatta kauppa on pitänyt jauhelihan hintaa keinotekoisen matalana. Halpaan lihaan tottuneet kuluttajat eivät nielleet Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamaa hintojen nousua. Seuraavaksi filettä dumpattiin alehintaan, kunnes varastot loppuivat. Sen jälkeen inflaation köyhdyttämä kansa on turhaan kolunnut kylmäaltaita. Halpaa naudan jauhelihaa ei enää ole.

Kauppa ja lihatalot eivät ole kyenneet ongelmaa ratkaisemaan, vaikka se on ollut tiedossa vuosia. Samaan aikaan eurooppalainen markkina on mennyt aivan erilaiseen suuntaan. Naudan hinta kääntyi EU:ssa nopeaan nousuun syksyllä 2024, samalla Suomen hinnat edelleen laskivat. Meillä hidas nousu alkoi vasta viime vuoden keväällä. Ero eurooppalaiseen keskiarvoon on kasvanut hurjan suureksi. Ei ihme, että elävät eläimet suorastaan revitään käsistä muualle Eurooppaan. Kiinnostusta on myös EU:n ulkopuolella. Turkkilaiset ovat halukkaita ostamaan kokonaisia tiloja. Erityisesti Pohjois-Afrikan halal-lihan markkina käy kuumana. Jos tilanteesta haluaa etsiä myönteisiä puolia, niin ainakaan naudanlihan halpatuontia ei Suomessa tarvitse pelätä.

Naudanlihan tuottajahintaan on prosentteina tullut selviä korotuksia Suomessakin. MT:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan ne eivät kata tuotantokustannusten nousua. Markkinan tasapainottaminen edellyttäisi isoja investointeja koko nautaketjuun. Tuotannon ylösajo vie vuosia, ja on sitä vaikeampaa, mitä enemmän jalostuseläimiä viedään maasta pois. Ennen kaikkea investoinnit edellyttävät uskoa siihen, että tuotanto on kannattavaa pitkällä tähtäimellä.

Lihateollisuus on tuoreista tulosluvuista päätellen pärjännyt kriisin keskellä kohtuullisen hyvin. Silti pitää ihmetellä miten vaikeaa viennin kasvattaminen voi olla, kun aivan lähialueilla ja EU:n sisämarkkinoilla olisi huutavaa kysyntää. Taistelun kaupan hyllytilasta ymmärtäisi paremmin, jos vaihtoehtoisia kohteita ei olisi olemassa.

Tuottajaorganisaatioiden varaan on laskettu paljon maatalouden kannattavuuden parantamisessa. Naudanliha-alalla sellaisilla olisi varmasti myönteinen vaikutus markkinoihin. Myös kauppa hyötyisi pitkällä aikavälillä, jos tuottajapuolella neuvotteluja kävisivät isommat toimijat. Organisaatiot vaativat kuitenkin pääomia ja osaavia vetäjiä. Tuottajan kannalta mukana olemiseen voi liittyä isoja riskejä. Niin se oli aikoinaan tuottajaosuuskuntia perustettaessakin. Haasteet voidaan kuitenkin ratkaista. Uudella ohjelmakaudella tähän työhön tarvitaan konkreettista tukea.