”Esimerkiksi 100 tuottajaa voisi muodostaa organisaation, joka olisi suurempi asiakas lihatalolle tai pienelle teurastamo”, sanoo erikoistutkija Csaba Jansik. Hän vieraili maitovaltuuskunnassa maaliskuussa 2025.
Avaisiko tämä yhteistyö vientiovet suomalaiselle naudanlihalle?
Suomesta puuttuu kunnon karjahuutokauppa eikä nautapuolen tuottajaorganisaatioita ole syntynyt.Tilaajalle
Erityisesti pihvikarjaan erikoistuneilla tiloilla on edellytyksiä olla mukana tuottajaorganisaatiossa. Kuva: Jaana Kankaanpää”Muun EU-markkinan korkeampi hinta ei näy tuottajahinnoissa niin pitkään, kun olemme naimisissa vain kotimarkkinan kanssa. Jos tuote ei liiku rajojen yli, ei liiku hintakaan”, toteaa hankepäällikkö Vikke Schildt MTK:sta.
Vientiä voisi tehdä teollisuuden sijaan tuottajaorganisaatio.
Kuluneen vuoden aikana sanasta ”tuottajaorganisaatio” on tullut lähes taikasana pohdittaessa ratkaisuja alhaisiin tuottajahintoihin. Tilanteessa, jossa tuottajien taloudellisesta ahdingosta ei haluta ottaa enempää vastuuta kaupan, teollisuuden tai hallinnon taholla, pallo on heitetty siis tuottajille itselleen.
Tuottajaorganisaatioiden perustamisen edellytyksiä on selvitetty huhtikuusta alkaen MTK:n Tuovi-hankkeessa ja kiinnostusta tuottajaorganisaatioiden perustamiseksi on ollut vireillä.
”Lähdemme siitä, että tuottajaorganisaation on tehtävä kannattavaa kauppaa markkinatilanteen mukaan. Tässä markkinatilanteessa se voisi suuntautua juuri vientiin”, Schildt jatkaa.
Tuottajaorganisaatioiden perustamiselle on todettu olevan edellytyksiä erityisesti pihvikarjaan erikoistuneilla tiloilla kahdesta eri syystä.
”Nautaketju ei ole niin integroitu teollisuuteen kuin sika- tai siipikarjaketju, sopimuksissa on väljyyttä. Erityisesti pihvikarjapuolella tuotetaan lihaa, jota myydään eri kanavien kautta. Näin pihvilihalle saadaan lisäarvoa”, toteaa selvitystyössä mukana ollut Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.
Jansik toteaa, että pienet ja keskisuuret teurastamot mahdollistavat naudanlihalle monipuolisia myyntikanavia.
”Nautapuolella niitä on olemassa ja ne helpottavat tuottajaorganisaatioiden syntymistä.”
Tuottajaorganisaatio voisi toimia myös yhteistyössä lihatalojen kanssa.
”Kaikkea ei välttämättä tarvitse hoitaa alusta saakka yksin. Sen sijaan vaikka 100 eri tuottajaa voisi muodostaa organisaation, joka olisi suurempi asiakas lihatalolle tai pienelle teurastamolle”, Jansik muistuttaa.
Hyöty tulisi esimerkiksi siitä, että myyntiin voitaisiin tarjota isompia eriä.
”Naudanlihan tuotantoketjussa lihan tuotantovolyymien muutoksiin voi mennä päätöksen hetkestä helposti vuosia, kun taas broilerinlihaa tuotetaan viikkojen sykleissä.”
Suomen lihaketjussa toimii ainoastaan yksi tuottajaorganisaatio, vuonna 1995 perustettu Suomen lammasosuuskunta, joka haki tuottajaorganisaatio statuksen vuonna 2019.
”Kokemukset tästä tuottajaorganisaatiosta luovat varmuutta siihen, että malli voisi toimia nautapuolellakin”, Jansik pohtii.
Suomen lammasosuuskunta on maamme ainoa lihapuolen tuottajaorganisaatio. Kuva: Sanne KatainenMyös Pihvikarjaliitto selvitti tuottajaorganisaatioiden perustamisen edellytyksiä noin vuoden kestäneellä hankkeella.
”Tuottajaorganisaation perustamiseen liittyy nykyisellään merkittävä taloudellinen riski riippuen siitä, miten laaja osa tilan liiketoiminnasta siihen liitetään mukaan. Jos asiat eivät ala rullata odotetusti, voivat tuottajat menettää kaiken, joskus jopa monen sukupolven työn”, toteaa Susanna Heikkinen.
Heikkinen peräänkuuluttaakin uudenlaisia rahoitusmalleja tuottajaorganisaatioiden perustamiseksi.
”Maatalousyrittäjät pitäisi saada samalle viivalle muiden yrittäjien kanssa, jolloin he voisivat saada riskittömämpää rahoitusta ja esimerkiksi starttirahaa tuottajaorganisaation perustamiseen.”
”Ratkaisu ei ole kuluttajahintojen nostaminen, vaan suomalaisen ruokaketjun muutkin toimijat kuin tuottajat voisivat tinkiä osuudestaan.”
Toimia Heikkisen mukaan tarvitaan nyt sanojen sijaan.
”Naudanlihapulasta on puhuttu vuosi, mutta kovin vähän tilanne on parantunut. Tuottajien pitäisi saada työstään asianmukainen korvaus. Ratkaisu ei ole kuluttajahintojen nostaminen, vaan suomalaisen ruokaketjun muutkin toimijat kuin tuottajat voisivat tinkiä osuudestaan.”
Naudan jauheliha on kuluneen pulavuoden aikana maksanut suomalaisessa ja saksalaisessa kaupassa suurin piirtein saman verran. Saksassa tuottaja on vain saanut lihakilosta itselleen noin 1,5–2 euroa enemmän kuin Suomessa. Sitä, kuinka tuo erotus jakautuu Suomessa teollisuuden ja kaupan kesken, voi vain veikkailla.
Schildt nostaa tuottajaorganisaatioiden lisäksi esiin toisen asian, mikä voisi tervehdyttää Suomen nautamarkkinaa. Hän ehdottaa avoimen markkinapaikan, kuten karjahuutokaupan perustamista.
”Esimerkiksi Virossa tuottajien päämies huutokauppaa lihaa ja eläimiä päivän hinnalla Saksaan ja muualle Länsi-Eurooppaan, jossa kysyntää on runsaasti. Virossa on jo pitkään ollut käytössä malli, missä eläimet on teurastettu, paloiteltu, ja viety kylmäkonteissa eteenpäin.”
Lisääntynyt vienti voisi tosin tarkoittaa sitä, että jauhelihahyllyt olisivat jatkossakin Suomessa tyhjinä, ellei kauppa maksaisi lihasta enempää.
”Ulkomaista halpatuontia ei ole näkyvissä korvaamaan tätä aukkoa, sillä ulkomaisen lihan hinta on tällä hetkellä lähes poikkeuksetta korkeampi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
